Koko reissuhan lähti käyntiin sillä, että kalastusopas Timo Narinen otti minut opaskeikaltaan palatessa kyytiin kotoani Tuusulasta torstai-iltapäivällä. Matka jatkui kohti Lohjaa, josta Aki nappasi minut kyytiin ja jatkoimme matkaa kohti Tammisaarta, jossa Aki asuu. Pääsin (kiitos siitäKIN) majoittumaan hänen luonaan to-pe välisen yön ja aamulla ajoimme taasen kohti Lohjaa josta koukkasimme sekä reissussa käytössämme olevan veneen, että myöskin Anssin tavaroineen kyytiin. Veneenä kisassa tulisi toimivan Lund Alaska 2000, koneenaan Mercury 125hv OptiMax. Veneen elektroniikka: 2x Lowrance HDS Gen-3 9", 1x Lowrance HDS Gen-2 7", MotorGuide xi-5 Fresh Water 80lbs sekä Talon matalanveden ankkuri.
Vihdoin ja viimein matka alkoi kohti Paraista, kuitenkin parin mutkan kautta (kauppareissu sekä omien välineiden hakeminen kalakoulun asuntolalta). Majoituksena tällä reissulla toimi Airisto Span vuokramökki ja olihan huikea mökki huikealla paikalla! Team Lund Boats Finland 1 (Timo Narinen sekä Olavi Forsman) oli käytännössä olleet koko päivän treenaamassa ja saimmekin vähän väliä kuvia heidän treenien sujumisesta. Ahvenia ja haukia oli kuulemma löytynyt hyvin, joista isoimpina 101cm hauki sekä 30-35cm ahven. Mahtavaa, kalaa siis löytyy!
Veneen laskun sekä tavaroiden mökkiin siirtämisen jälkeen mekin pääsimme pariksi tunniksi lähtemään vesille treenaamaan, lähinnä luotailemaan meille kaikille ennestään kalastuksellisesti tuntematonta kisa-aluetta. Kuhaa löysimme paljon, tosin pieniä. Hauki ja ahven jäivät meille totaaliseksi mysteeriksi, joten päätimme luottaa lauantaina siihen kuuluisaan moukan tuuriin. Treeniaikaa ei yksinkertaisesti ollut tarpeeksi koko alueen kattamiseen, joten löysimme vain vähän potentiaalisia kalapaikkoja.
Kun palailimme mökille, olivat toisenkin miehet tiensä sinne löytäneet, ja saunakin odotteli jo lämpimänä. Siinä sitten saunottiin, syötiin ja juotiin hyvin ja kävimme untenmaille, sillä tulevasta päivästä tulisi raskas.
Aamulla heräilimme, söimme aamupalat ja lähdimme pikkuhiljaa valumaan kohti kisa-aluetta. Yöllä oli ollut pakkasta ja vene oli aivan kuurassa. Löysimme veneestämme myöskin kivan yllärin, kun toisen joukkueen kaverit olivat käyneet jättämässä kalaonnen toivotukset veneeseemme. Kiitti jätkät, tää muistetaan!
Kisa-alueelle päästyämme kävimme ilmoittamassa joukkueemme mukaan kisaan, sekä osallistuimme "kipparikokoukseen" jossa kisanjärjestäjät kertoivat säännöt yhteisesti kilpailijoille jne. Kello alkoi hipomaan kisan alkamisaikaa, joten kaikki siirtyivät veneisiin ja kun kello löi 10.00 tapahtui näyttävä yhteislähtö. Hienon näköistä se todellakin oli, kun toinen toistaan komeampia ja isompia kalastusveneitä paahtoi täyttä häkää "mansikkapaikoille".
Itse aloitimme kisan pieneltä karikolta selkeän hauen kutulahden edestä, ja ensimmäisellä heitolla onnistuin kuin onnistuinkin jallittamaan 35cm mittaisen hauen. Peli on siis auki jo ensi minuuteilla!
Tästä ei kuitenkaan pitkään mene, kun Anssi väsyttää haaviin asti jo toisen hauen, edeltäjäänsä liki tuplat isomman 64cm kalan. 10 minuuttia ja homma näyttää hyvältä! Ylävitosten jälkeen kala haavista kisajärjestäjien antamalle mittalaudalle ja kuvien jälkeen takaisin kasvamaan. Jigicupin kisat ovat siis täysin C&R- kisoja, mutta tietenkin sillä varauksella että vakavasti loukkaantuneet kalat täytyy lopettaa, mikä on täysin oikein, jos on havaittavissa että kala ei röykytyksestä yksinkertaisesti selviä.
Hyvä fiilis heti kisan alkuun kuitenkin hieman kaikkosi, sillä vieressä toisessa veneessä kalastavat onnistuvat, ja saavat heti oman kalamme jälkeen näytille 104cm kalan. Toisaalta, ei voi olla kuin onnellinen heidän puolestaan, nimittäin onhan se törkeän hieno kala ja varsinkin kisassa! Tämä yksilö kuitenkin valitettavasti vammautui niin pahasti kiduksista, että vapauttaminen ei ollut mahdollista joten kala jouduttiin päästämään päiviltä. Mutta tämä kuuluu vastuulliseen kalastukseen. Jos tiedetään että kala vammautuu niin pahasti että vapauttaminen ei yksinkertaisesti onnistu kalan vuotaessa käsiin, on jokaisen itseään vastuullisena kalastajana pitävän lopetettava kalan kärsimykset, niin ikävältä kuin se tuntuukin.
Samalla kuin oma joukkueemme kalasti haukia, oli toinen joukkue saanut kortin täyteen (3kpl) ahvenia. Mahtavaa Olli ja Timo! Oma tuurimme loppui kuitenkin tähän 64cm kalaan, ja liki 5 tuntia käytössä olevasta 6 tunnista etsimme syöviä kuhia ja ahvenia, vain muutamia alamitta kuhia saadaksemme. Tätä se treenin puute teettää, alkoi pikkuhiljaa homma tuntumaan siltä että ei tästä tule mitään, mutta silti oli vain pakko löytää luottoa omaan tekemiseen ja jatkaa. Periksi ei pidä antaa! Lopulta päätin nöyrtyä ja käyttää käytössä olevan viimeisen oljen korren: kilauttaa kaverille. Ei siinä kohtaa enää muuta voinut, joko nöyrtyä kohtaloonsa tai sitten tehdä tämä. Kilautuksen kohteeksi osui alueella paljon kalastanut, Piispanristin Kalastuskeitaassa työskentelevä kalastusopas Mika Häkkinen. Selitin Mikalle tilanteen, että nyt ollaan umpikujassa, ja hän kysyi paljonko kilpailuaikaa on vielä jäljellä. Sanoin että vähän reilu tunti, ja hän opasti kuin opastikin meidät kisa-alueella sijaitsevan saaren nurkalle. Siitä hän on onnistunut itse tänä keväänä löytämään kaikkia tarvitsemiamme lajeja, ahventa, kuhaa sekä haukea. Kiittelin Mikaa kovasti avustuksesta, ja suuntasimme tuolle paikalle niin sanotusti urku auki.
Kyseisen saaren nurkalla ei ollut muita kisaajia, joten keulamoottori veteen ja heittämään. Heti ensimmäisellä heitolla Anssilla tärppäsi 28cm ahven, ensimmäinen varma ahvenkontakti tänään! Koimme tästä erittäin suuren motivaation kohotuksen, ja jatkoimme rannan heittämistä.
Eipä aikaakaan kun itselläni tärppäsi pieneen ahvenjigiin hieman vauraammin ja jo kalan ensipotkuista tajusin sen olevan hiukan parempi hauki. Väsyttelin kalaa varovasti, sillä minulla oli perukkeena vain 0,50mm fluorocarbon ja settinäkin oli todella kevyt ahvenen jigaukseen tarkoitettu setti. Kun saimme kalan haavittua, niin samalla jigi pomppasikin kalan suusta, se oli siis todella huonosti kiinni! Onneksi matkassa oli hieman tuuria, ja kasvatimme juuri haukitulostamme 64cm->75cm! Mahtavuutta, kerrassaan mahtavuutta.
Aikaa oli jäljellä enää noin puoli tuntia, ja saimme kuin saimmekin juuri mitan täyttävän kuhan vielä kaivettua samasta paikasta. Tällä kertaa kala iski kiinni Akin tarjoilemaan jigiin. Huh huh, nyt meillä on tilastoissa jo 28cm ahven, 75cm hauki, sekä 42cm kuha.
Tässä kohtaa teki mieli vain hymyillä ja hymyillä. Muillakin on varmasti vaikeaa, joten jätkät hei, me ollaan mukana pelissä! Saimme vielä pari haukea, jotka olivat kuitenkin pienempiä kuin tuo 75cm, joten ne pystyi vapauttamaan suoraan ilman mittailuita tai kuvailuja. Vain varttitunti ennen loppua sekä Anssilla että Akilla kuha kiinni! Molemmat kalat tulivat ylös, Akin kuha oli pituudeltaan hiukan alle alamitan eli lakisääteisen 42cm, mutta Anssin kuha taasen oli jopa sentin yli, eli 43cm. Huikeeta, nyt meillä on kuhakorttikin täysi (2kpl)!
Emme kuitenkaan uskoneet tämän riittävän kuin ehkä 10 parhaan joukkoon, joten yritimme vielä kalastaa ahventa tuosta saaren kohdasta, mistä Anssi onnistui ainokaisemme koukuttamaan. Tärppejähän sateli sieltä täällä ja minulla oli Anssin kanssa yhdet kiinnikin, mutta nämä kamppailut päättyivät kalojen voittoon eli irtoamiseen. Noh, se kuuluu lajin luonteeseen. Ajan loputtua lähdimme ajamaan kohti rantaa ja päätimme olla katsomatta tuloksia liveseurantapalvelusta. Toivoimme päässeemme 5 parhaan joukkoon, mutta ajattelimme sen olevan vain kaukainen haave. Kisassa oli kuitenkin todella kovatasoisia kavereita mukana.
Veneen kiinnitettyämme laituriin, oma hermoni ei enää pitänyt. Oli pakko vaivihkaa katsoa tuloksia kännykästä, ja jähmetyin hetkeksi tulokset nähdessäni. Näenkö oikein, vai lukeeko meidän nimet kohdassa 2.? Piti hieman hieraista silmiäni, tässä on pakko olla joku virhe. Ei ollut, olimme oikeasti tulleet kisassa toisiksi! Vain 9cm päähän kisan voittaneesta joukkueesta, eli yhden noista harmittavista lopun ahvenen karkuutuksista päähän. Tiimiläisenikään eivät oikein voineet uskoa sitä, kun kerroin että olemme sijoittuneet toiseksi. Siinä taisi jokunen ylävitonen ja halauksen poikanenkin vaihtua, oli se tunne vaan jotain niin sanoinkuvailemattoman hienoa! Ja hei, jos tähän pystyy joukkue jolla on maskottina kananmunia kattilassa (munat padassa) niin se on jo kova!
Team Lund Boats Finland 2 tulokset: yhteensä 188cm. Saadut kalat: ahvenia 1kpl (28cm), kuhia 2kpl (42cm ja 43cm) sekä hauki (75cm).
Team Lund Boats Finland 1 sijoittui kisassa sijalle 7. tuloksena yhteensä 143cm. Saadut kalat: 3kpl ahvenia (28cm, 26cm sekä 25cm) sekä hauki (64cm).
Enää edessä olikin vain palkintojenjako ja kotimatka...
Tämä oli itselleni henkilökohtaisesti ensimmäinen kerta päästä Lundin, unelmieni veneen kyytiin ja toivottavasti ei viimeinen. Todella hieno vene tuo Alaska, erittäin vakaa, tilava ja ennen kaikkea siitä on kiva kalastaa! Jos porukkaa kiinnostaa tutustua Lundiin ja sen venemalleihin enemmän, niin suosittelen ottamaan Lund Boatsin Aki Erolaan tai Timo Nariseen yhteyttä, he osaavat varmasti vastata kaikkiin kysymyksiin. Jos niikseen sovitte, niin joitakin malleja on varmasti myöskin mahdollisuus päästä näkemään livenäkin ainakin Lohjalla.
13-Fishingin Concept C-kela sekä saman brändin Fate Black-vapa olivat minulla tämän reissun niinikään testissä. Fiilis mitä niistä jäi näin äkkinäiseltään, on se että onpahan huikea setti! Kelalla heitin kokoajan käyttämättä peukaloa (tarkoituksella) testatakseni kuinka herkkä se on sotkeentumaan ja tekemään ns. heittojumeja. Kertaakaan en siimoja sotkuun sillä saanut, ja se jos joku on ihme. Kelan jarru oli todella hyvä, ja tappiin asti väännettynä sai vetää pohjasta todella kovaa ilman että puola hievahtikaan. Kela on todella hiljainen heitettävä sekä myöskin kelattava. Ei voi muuta sanoa kuin että vahva suositus!
Jigeinä itselläni reissulla toimivat parhaiten Gunkin Grubby Shadit, sekä Relaxin Super Banjot.
Kiitokset.. Noh, mistäköhän sitä edes näissä aloitettaisiin. Ensimmäisenä kiitos kisamme ja päivämme pelastaneelle kaverilleni Kalastuskeitaan Mikalle. Olen/olemme sulle yhden velkaa! Kiitos että mahdollistit tämän meille, ilman tätä vinkkiä tulos olisi ollut aivan toisenlainen. Kiitokset koko Lund Boatsin väelle, ja isoiten tottakai joukkuekavereilleni Akille ja Anssille. Ootte huikeita jätkiä, me kestettiin, ja tultiin todella suurien vaikeuksien jälkeen näin hienoon lopputulemaan! Vaikka meille paikka lopussa neuvottiinkin, niin ei ne kalat sieltä itsestään veneeseen asti tulleet. Ne piti jonkun myöskin saada ottamaan, tartutettua, väsytettyä, haavittua, mitattua, kuvattua, ja ennen kaikkea vapautettua omaan elementtiinsä. Me vedettiin hyvin! Kiitoksia myöskin kisanjärjestäjille, tämä kokemus kyllä herätti itsessäni sen kuuluisan "kisakärpäsen"! Southwest Fishing Toursin Mikeylle vielä erityiskiitokset että saan käyttää myös sinun ottamiasi kuvia.
Kiitokset kaikille lukijoille, loppuun vielä muutamat Mikeyn ottamat kuvat! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti