Tuuri jatkuu? Elämäni ensimmäinen tuplakalapäivä meritaimenhommissa!

Olimme viikko sitten päättäneet luokkalaisten kanssa, että seuraavan kerran kun lähdemme koulun veneillä vesille, lähtisimme heittämään meritaimenta. Se päivä koittikin sitten tänään, katsoimme välineistön kuntoon, tankkasimme sekä pakkasimme veneet ja lähdimme kohti hieman ulompaa saaristoa. Vesille kanssani lähtivät: Ville L, Kalle K, Kalle R sekä opettajamme Pekka. Minun venekuntaani heistä liittyi Ville sekä Pekka. Pitkään emme kerinneet koululta ajella, kun meitä vastaan ui hirvi. Tai ei se oikeastaan vastaan uinut, ui vain yli salmesta ja satuimme paikalle. Valitettavasti en saanut kunnon kuvia otettua joten tähän on nyt tyytyminen.

Lähestyimme ensimmäistä paikkaa, ja tänne Kallejen venekunta oli kerinnyt jo ennen meitä. Kyselimme heiltä onko ollut mitään tapahtumia ja saimme vastaukseksi että Kalle R:llä oli ollut kala hetken kiinni mutta sitten irronnut. Ihan okei alku, ajattelimme sillä he olivat kerinneet kalastaa vasta noin 5-10 minuuttia. Voisi kuvitella että se lupailisi hyvää, mutta kuinkas kävikään. Heitimme noin nelisen tuntia tyhjää monia eri paikkoja koluten, ilman tärpin tärppiä. Tuuliolosuhteet vaikeuttivat monin paikoin kalastusta, mutta opettajamme Pekka piti tottunein ottein venettä paikoillaan niin hyvin kuin suinkin pääkoneella pystyi. Pian päätimme lähteä syömään eväitä läheiseen saareen. 

Rantauduimme saareen, ja kävimme vielä Kallejen kanssa heittämässä saaren kivikkoisen kärjen, ja saimmekin tapahtumaksi yhden seurion (minulle). Kalalle ei kuitenkaan kelvannut mikään, joten päätimme jättää sen omaan arvoonsa ja menimme syömään. Ruokailun jälkeen taisin huikata toiseen venekuntaan vielä että "pitää varmaan ruveta oikeasti kalastamaan, kun nyt on muutama tunti lämmitelty" pilke silmäkulmassa tottakai. Vaihdoimme vielä uistimia rannassa, ja sitten lähdimmekin molemmat venekunnat eri suuntiin heittämään. Minä laitoin siiman päähän luottopuikkoni, Vekkuli 130mm värissä PuMuKu. Tällä värillä on aikaisemmilla reissuilla ollut ehdottomasti eniten kalakontakteja. 

Heitimme jälleen muutaman reunan ja luodon tyhjää, kunnes saavuimme erään saaren rantaan. Saaren ranta oli n. 1.5-2m vettä, josta se sitten syvenikin äkkijyrkästi yli 7 metriin. Aloitimme heittelyn ja ei aikaakaan kun tunsin vavassani sen kauan odotetun: TÄRPIN! Nopea vastari lähti suoraan selkärangasta, ja huuto "kala!" kuului suustani. Tässä vaiheessa Ville kasaili haavin valmiiksi ja pienen väsyttelyn jälkeen kala tulikin siihen nätisti. Ihan kiva kala, ei mikään jätti mutta todella kaunis joka tapauksessa! Arvioimme (mittanauha unohtui koululle) kalan mitaksi noin 45cm, otimme nopeasti kuvat ja vapautimme kalan takaisin kasvamaan. Siistiä! Olihan tää melkoinen työvoitto taas!

Minun kalani jälkeen jatkoimme saman saaren rantojen koluamista noin 10 minuuttia kunnes Ville huusi selkäni takaa että hänellä oli tärppi. Hän kelasi uistintaan uittotyylejä muuttaen, välillä nopeammin kelaten, välillä hitaammin, ja välillä pysäyttäen kelaamisen kokonaan. Viehe näkyi jo, ja  samassa kaunis taimen käy jälleen lyömässä pinnan tuntumassa mutta ei jää koukkuihin, ja palaa takaisin väijymisasemiinsa. Annan Villen heittää ensimmäisen paikkoheiton, ei mitään, sitten heitän itse suuntaan missä viimeksi näimme kalan, ei mitään, sitten taas Ville samoiten ei mitään.

 Heitän itse hieman enemmän oikealle, pari kelausta, stoppi, ja PAM! Todella raju tärppi ja kala on kiinni noin viiden metrin päässä veneestä! Tämä ei olekaan ihan yhtä laiska tapaus kuin edellinen, vaan antaa todella kovat rallit, milloin sukeltaen täydellä vauhdilla pohjaan ja milloin hypäten ilmaan. Hetken aikaa sain vääntää todella virkeän kalan kanssa kunnes saimme sen haaviin. Tää on jo hieman isompi kuin edellinen, noin 50cm kala. Jälleen nopeat kuvat, koukkujen irroitukset ja kala vastuullisesti vapauteen. ON TÄÄ SIISTII!!! 

Näiden kahden kalan jälkeen tuli vielä yksi tärppi, muuten todella hiljaista joten päätimme palailla koululle sillä pimeäkin tulisi pian. Paluu matkalla näimme vielä kuinka isosarvinen peurapukki ui keskellä kohtuullisen isoa selkää. Oliko tänään joku hirvieläinten uimakoulu? Mene ja tiedä...

  Olipas jälleen mahtava päivä vesillä! Kalat oli todella kovan työn takana, mutta kunhan jaksoi heittää niin se palkittiin. Elämäni 4. sekä 5. mertsari ovat totta ja myöskin se että oli elämäni ensimmäinen kerta kun sain kaksi meritaimenta yhdellä reissulla! Tästä on hyvä jatkaa :) Loppuun vielä yksi kuva ja linkki kalojen vapautusvideoon: Vapautusvideo . Kiitos lukemisesta ja kiitos jälleen reissussa mukana olleille hienosta päivästä. Kiitos myöskin Villelle haavimiehenä toimimisesta sekä kalojen kuvaamisesta.

 Kireitä siimoja kaikille! - Arttu

Meritaimenen kalastuksen alkutaipaleeni- Aloittelijan tuuria(ko?)

Olen pitkään ollut skeptinen taimenen merikalastuksen tiimoilta. Kannattaako sitä oikeasti lähteä heittämään jopa siinä toivossa että sieltä kaloja saisi? Minulla on monta tuttua, jotka ovat Suomen aluevesillä heittäneet viikkoja, kuukausia ja jopa vuosia täysin tyhjää, ilman tapahtumia. Tämä on saanut miettimään että onko siinä mitään järkeä.  Pääsin kuitenkin tekijämiesten kanssa kokeilemaan lajia, ja nyt taidan olla koukussa. Vastaus tuohon aikaisempaan kysymykseen on siis, KYLLÄ KANNATTAA!

Olin kolme viikkoa työssäoppimassa Piispanristin Kalastuskeitaassa, jonka työntekijät/omistajat (Mika ja Simon) toimivat samalla kalastusoppaina. Kerroin Mikalle skeptisyydestäni meritaimenen kalastusta kohtaan ja hän tokaisi että lähtisin joskus hänen mukaansa Airistolle kokeilemaan kyseistä lajia. Noh, niinhän me sitten sovittiin että seuraavalla viikolla lähdettäisiin kokeilemaan onneamme.

Meritaimenta kalastamassa osa 1:

Vihdoin kyseinen aamu koitti ja lähdimme kalalle Mikan ja Juhan kanssa. Keli oli kohtuullisen hyytävä. Viitisen tuntia saimme paiskoa tyhjää, kunnes palasimme jo kerran heitettyyn rantaan ja aloimme heittämään sitä toiseen suuntaan kuin aikaisemmin. Tähän mennessä usko oli jo alkanut hiipumaan, mutta seuraava tapaus muutti homman hetkessä kiinnostavaksi. Heitto kiven viereen, vajotus, kelaus ja samassa aivan jäätävä pommi kohdistui vapaani. Vastari jäi "hiukan" myöhäiseksi joten kala ei tarttunut, mutta jätti melkoiset pyörteet veden pintaan. Mika heitti paikkoheiton ja todennäköisesti sama kala kävi hänenkin uistintaan kopaisemassa mutta ei tartu niin ei.

Tapahtuneen jälkeen jatkoimme rannan heittämistä, kunnes noin 10minuutin jälkeen tunsin hennon tärpin vavassani, tein vastarin ja nyt on kala kiinni! Hopeinen kylki välähti 15 metrin päässä, tätä me tavoteltiinkin! Lyhyt väsytystaistelu, kala haaviin, koukut irti ja mittaus. 47cm meritaimen ja samalla elämäni ensimmäinen merestä saatu taimen oli tosiasia! Nopeat pönökuvat ja kala takaisin kasvamaan, hienoa! Tämän jälkeen jatkoimme saman rannan pommittamista ja mika käytti vielä haavissa yhden suurinpiirtein saman kokoisen kalan. Pian lähdimmekin pois, mutta todella hyvä fiilis jäi reissusta! Sen verran koukutuin lajista, että pakkohan se oli hommata itsellenikin oma meritaimen setti. Tässä hieman specsejä: vapana toimii Abu Garcia Svartzonker signature 9,2' 7-28g, kelana Daiwan Ballistic 2000 kokoluokassa ja siimana Tracer Braid 0,18mm.

Meritaimenta kalastamassa osa 2:                                                                                                        

Tästä reissusta ei hirveästi ole kerrottavaa, pari tärppiä ja yksi pienehkön taimenen karkuutus, siinäpä se käytännössä olikin, ei kaloja kellekään veneessä ylös asti.

Meritaimenta kalastamassa osa 3: 

Lähdimme Juhan veneellä kalalle ja meritaimenhommissa ensikertalainen luokkalaiseni Jukka lähti myös mukaan. Päivän agendana oli selkeästikin seurimot ja todella heikosti tärppivät kalat. Ensimmäisestä paikasta Jukalle 2-3kg hauki, ei siis tavoiteltu kalalaji. Seuraavassa paikassa Jukka heitti todennäköisesti meritaimenen päälle kahdesti, molemmilla kerroilla kun uistin laskeutui veteen, viereen tuli kalan pyörteet. Ei siis muuta taimenhavaintoa tähän asti. 

Kun menimme seuraavalle paikalle ja siinä hetken heittelimme, kävi Jukalla mertsari kiinni veneen vieressä, mutta se kuitenkin irti. Sitten siirryttiin taas hiukan, ja heti, olisikohan ollut toisella heitolla taimen seuraili lusikkaani mutta ei suostunut ottamaan. Muutamat paikkoheitot kohtaan ja kohta oli pieni mutta pippurinen n.40cm rasvaevällinen kala kiinni. Pienen väännön jälkeen kala haaviin, pikainen kuva, koukut irti ja kala takaisin elementtiinsä. Tämä kala puri Vekkuli 130mm värissä Puna-Musta-Kulta. 

Tämän jälkeen alkoikin seurailevia kaloja löytymään, paljonkin mutta eivät suostuneet puremaan viehettä, ainakaan kunnolla. Sitten kuitenkin yhtäkkiä, pamahti todella jykevästi! Nyt on parempi! Kala tuli äkkiä noin 15 metrin päässä pintaan ja heilutteli päätään pinnan yläpuolella. Tässä kohtaa olin niin innostunut että en tajunnut laskea vapaa alas, vaan pidin sen ylhäällä ja näin ollen kala pysyi pinnassa heiluttaen päätään edestakaisin kunnes irtosi. Se "hieman" ärsytti mutta kuuluu tähän(kin) lajiin. Se olisi ollut reilusti +60cm. Tämän jälkeen ei oikeastaan enää tapahtumia. 

 Meritaimenta kalastamassa osa 4: 

Jälleen kalassa, tosin Juhan kanssa kahdestaan tällä kertaa. Päivä alkoi hyvin, sillä onnistuin melkein päivän alussa onnistuin jälleen koukuttamaan yhden tamulin. Kerkisin juuri miettimään, että kohta taas varmaan joku kala seuraa, katsahdin uistinta ja näin tumman hahmon uistimeni perässä. Kerkisin sanoa: "Ota ota ota ota" ja samalla stoppasin kelauksen ja kala syöksyi suoraan Vekkuliin kiinni! On tää hienoa! Kala haaviin, koukut irti, nopea mittaus, kuva ja kala takaisin kasvamaan. 47cm oli tälläkin kalalla mittaa. 

Mutta sitten hiljeni totaalisesti. Ei mitään paikoista missä eilen oli kaloja ollut. Olimme ehkä hiukan väsyneitä eilisestä heittämisestä ja päätimme katsastaa vielä yhden paikan. Hetken siellä heiteltyämme, selkiemme takana kala hyppäsi ilmeisesti kokonaan ilmaan, ainakin lätsähdyksestä päätellen. Aloimme pommittamaan renkaiden suuntaan, ja ei mitään tapahtumia. Vaihtelimme molemmat Juhan kanssa värejä koko ajan, ja lopulta Juha huutaa perästä "KATO!!!", käännyn katsomaan ja Juhan vapa taipuu rajusti. Pinnassa kahden metrin päässä veneestä mellastaa +70cm kirkas ja todella kaunis meritaimen. Otin haavin käteeni niin nopeasti kuin suinkin pystyin, hyppäsin perään että pääsisin haavitsemaan kalan hyvin mutta siinä kohtaa kala oli jo irti. Jäljelle jäi vain hetken kestävät isot pyörteet. Olemme hetken hiljaa, katsomme toisiamme,sitten naurahdamme, ja toteamme että eiköhän tämä ollut tässä, lähdetään menemään. 

Tästä se sitten alkoi, palava halu meritaimenen kalastukseen. Voitin ennakkoluuloni, ja jäin koukkuun, eipä tässä oikein muuta voi sanoa. Hieno laji, hienoja kaloja, mahtavia maisemia, mahtavia elämyksiä! 

Kiitos lukemisesta - Arttu Kuiri

SOTElaiset haukikalaan!

Tänään saimme luokkalaisten kanssa loistavaa treeniä tulevaisuuden ammattiamme ajatellen. Pääsimme opastamaan kouluyhtymämme Livian SOTE-puolen opiskelijoita, joiden kanssa oli sovittu erilaista syyskalastusta saaristomerelle.

Eilen teimme hiukan suunnitelmia tulevaa päivää varten, ja lähinnä suunnittelimme sitä että mitä kalalajeja lähdemme yrittämään ja minne. Suunnitelmat selvisivät melko nopeasti. Päätimme lähteä parin veneen voimin yrittämään hauen raskaamman luokan heittokalastusta hieman kokeneempien kalastajien kanssa, ja kolmas vene lähtisi kokeilemaan onneaan silakan litkauksen sekä kuhan että ahvenen jigauksen saralla hiukan kokemattomimpien halukkaiden kanssa. Näitä hauenheittäjiä lähtisi ohjaamaan minä sekä Kalle R ja silakan,kuhan ja ahvenen perään kalakoulun isommalla veneellä lähtisivät Tuomo sekä Ville L. Kun suunnitelmat olivat valmiit, kirjoitimme vielä turvallisuussuunnitelman, ja huolsimme tulevan ohjauspäivän välineet kuntoon ja siinä se päivä oikeastaan hurahtikin.

Näinpä pääsimme tähän aamuun joka meillä ohjaajilla kello 8.00, kävimme laittamassa veneet ajokuntoon, veimme kalastusvarusteet veneisiin ja lähdimme odottelemaan opastettavia saapuviksi. SOTElaiset saapuivat sovittuna ajankohtana koulun pihaan kello 9.00 ja tästä päivä jatkui aluksi lämpöhaalareiden pukemisella, jonka jälkeen aloimme siirtyä veneille ja niillä sitten kohti tuttuja kalapaikkoja. Minun veneeseeni vieraaksi tulivat herrat nimeltänsä Jere sekä Mikko. Ohessa kuva Kalle R:n veneestä ja miehistöstä, takapenkillä istuvaa onnisti tänään!

Aloitimme kalastuksen eräästä matalahkosta lahdukasta ja aloimme pommittamaan shädeillä kaislikonreunaa. Minun venekuntani lähti reunan toisesta päästä liikkeelle, ja Kalle R:n venekunta reunan keskivaiheilta suuntana meistä pois päin. Noin 25minuuttia kerkisimme heittelemään, kun toisesta veneestä alkoi kuulua vähän kovaäänisempää puhetta, ja äkkiä kuului myös sellainen läsähdys että nyt taitaa kala olla kiinni ja käännyimme katsomaan. Siellähän se jo Kalle aukoi haavia haavitsemiskuntoon, nyt taitaa olla parempi kala opastettavan siiman päässä, sillä hän ei tunnetustikaan pienille kaloille haavia käytä. Kelasimme omat vieheemme pois vedestä ja lähdimme katsomaan tilannetta lähempää. Lyhyen taistelun jälkeen kala olikin jo haavissa, ja huusin Kallelle kysyäkseni: "Onko minkä kokoinen?". Vastaukseksi sain että "Kyllä tää metrikäs on!". Hienoa, ajattelin. Kun pääsimme toisen veneen viereen, kalan todellinen koko paljastui. Onpas lihava kala! Kalle irroitteli kalan tottuneesti koukuista, ja näytti hiukan ottikonetta joka oli SnackBaits L shädi värissä Palomies. Kala oli tietenkin tämän koko operaation ajan haavissa, vedessä. Kalle kaivoi puntarin laukustaan, punnitsi kalan haavissa, ja sanoi "8,5kg". Haavilla painoa 500g jotenka kalalle jäi painoa 8kg! Mahtava kala. Tässä kohtaa saamamiehen oli helppo hymyillä, ja hän sanoi nauraen "edellinen haukienkka oli tuon ottivieheen kokoinen". Eli ei ollenkaan huono parannus! Huikeeta hommaa. Opetimme saajalle kuinka otetaan kalasta liplock, ja hänhän otti tämän otteen heti haltuun, tämän jälkeen nopeat kuvat ja mamma takaisin kasvamaan! Mittaa ei valitettavasti ollut mukana, joten se jääköön arvoitukseksi paljonko kala oli pitkä..

                                                                                                                                                  Kalle sanoi vielä että heillä oli joku toinenkin, tosin paljon pienempi kala seuraillut viehettä veneen viereen asti, mutta ei ollut ottanut kiinni. Ajattelimme että tämähän on loistava merkki, ei kun uutta putkeen vain.

 Mutta kuinkas sitten kävikään... Ei löytynyt kalaa enää tästä reunasta, joten vaihdoimme paikkaa toiseen lähellä olevaan lahteen, josta tiesimme komeita haukia saadun.

Siellä jälleen aloimme perata kaislikkoa, ja jonkin aikaa meni kunnes Mikko huusi että "nyt kävi!". Viehe näkyi ihan veneen vieressä, ja sitä seurasi pienehkö, noin parin kilon kala. Uudestaan tärppi, mutta ei pysynyt. Annoin ohjattavina olleiden heitellä hetken aikaa paikkoheittoja ja ajattelin jo että ei se taida enää ottaa, ehkä se otti koukuista hiukan damagea. 

Päätin vielä itse kuitenkin yrittää Mälaren värisellä Pig Shadilla, joten heitin n. 7m pitkän heiton, ja kelasin sen aivan veneen viereen. "Pakko kai se on uskoa, ettei se ota" huikkasin Mikolle, ja tähän vastaukseksi sain "Siinä se taas on!". Tässä kohtaa käännyin katsomaan Mikon osoittamaan suuntaan, kohti tuota veneen ulkopuolella roikkuvaa Pigiäni, ja näin kuinka tuo aikaisempi kala imaisi shädin suuhunsa. Tämän jälkeen vastari, pieni ralli veneen vieressä ja kala haaviin ja irti koukuista. Kalan päätin haavita ihan vain siksi että pystyin näyttää Mikolle ja Jerelle kuinka se liplock otetaan oikeaoppisesti, ja he tunsivat sisäistävän sen hyvin. Laskimme tulevaisuuden suurhauen pirteänä takaisin jatkamaan kasvuaan. Tässä paikassa ei ollut enää muita tapahtumia, kuin se että näimme jonkun valkoisen möykyn veden pinnalla, ja ihmettelimme että mikä se on. Kuvittelimme sitä ensin kuolleeksi joutseneksi, mutta se paljastuikin vain jäälautaksi. Tästä Mikko halusi vielä räpsäistä yhden kuvan.

Vaihdoimme jälleen paikkaa seuraavaan lahteen, ja täältä käteen jäi vain sellaisen 4-5kg kalan karkuutus. Kala oli todella pirteä kun mietitään että vedet ovat melko viileitä, siima leikkasi hetken aikaa vedenpintaa muutaman metrin matkalla, kunnes kala irtosi. Noh, ei aina voi voittaa :P 

Tämän paikan koluamisen jälkeen palailimme koululle syömään kello 12.00 aikoihin. Koulun ruokalassa oli myöskin Tuomo sekä Ville L, jotka kertoivat saaneensa litkalla pari ahventa ja yhden kuhan, mutta ei havaintoakaan silakoista. Ihmettelin että mikä on saanut ahvenet ja kuhan kiinnostumaan tyhjistä kirkkaista koukuista mutta mikäs siinä jos tykkää! Lähdimme vielä pariksi tuntia heittämään ruokailun jälkeen, mutta ei mitään - nada - zero. Eli tyhjää täynnä jok ikinen lahti jossa kävimme. Johtuiko se sitten tuulen puutteesta vai mistä, en tiedä. 

Palailimme rantaan kello 15.00 aikoihin, ja reissu olisi loppuhuipennusta vaille valmis. Siirryimme koulun alueella sijaitsevaan retkikeittiöön koko porukka paistelemaan makkaraa, juomaan kuumaa glögiä sekä syömään pipareita. Saimme erittäin mukavaa ja hyvää palautetta päivän rakentamisesta sekä tapahtumista niin opettajilta kuin opiskelijoiltakin! Ja SOTE puolen opettajakin tahtoi vielä kiittää meitä jokaista järjestäjää sekä ohjaajaa suklaakonvehti laatikolla. :) 

Omasta mielestäni päivä oli oikeinkin onnistunut, vaikkakin kalan tulo olikin melkoisen heikkoa. Haukia kävi vain ja ainoastaan kaksi kappaletta kahdessa veneessä, se ensimmäinen 8kg mörkö sekä se minun saamani puikkari. Pääasia oli kuitenkin, että päästiin viettämään päivä merellä, nauttia raitista ulkoilmaa, sain opastaa kahta herraa elämänsä ensimmäistä kertaa heittämään raskaita haukivieheitä, ja ennenkaikkea saimme kaikki tutustua meille uusiin ihmisiin! 

Kiitos Livian SOTElaiset jotka pääsitte tulemaan, oli hienoa! Tervetuloa ehdottomasti uudelleenkin! Lopuksi vielä muutamia kuvia tältä päivältä :) Toivottavasti jaksoitte lukea loppuun! 

Kiitoksia, ja kireitä siimoja kaikille! -Arttu Kuiri 

Kiitoksia, ja kireitä siimoja kaikille! -Arttu Kuiri 

Tervehdys ja hiukan tietoa itsestäni! :)

Nimeni on Arttu. Olen vuonna 1998 syntynyt poika/mies kuinka sen nyt tahtookaan ilmaista. Vakituisesti asustelen Keravalla äitini kanssa, mutta 2014 aloitin opiskelut Paraisten Kalatalousoppilaitoksessa nuorisopuolen peruskoulutuksessa ja olen siitä asti asunut viikot koulun asuntolassa.

Tähän koulutukseen sisältyy aluksi 1,5vuotta erilaisia kalatalouteen liittyviä asioita, esimerkiksi kalanviljelyä, kalanjalostusta, sekä ammattikalastusta. Tämän 1,5 vuoden jälkeen saimme valita itseämme kiinnostavan erikoistumisalan näistä neljästä vaihtoehdosta: ammattikalastaja, kalanviljelijä, kalanjalostaja sekä kalastuksenohjaaja. Olen aina pitänyt ihmisten opettamisesta tämän minulle niin rakkaan lajini tiimoilta, että päädyin itse kohtuu lyhyen pohdinnan jälkeen erikoistua kalastuksenohjaajaksi, tätä päätöstä en ole katunut ja tuskin tulenkaan katumaan! Tarkoitukseni olisi valmistua vuonna 2017 keväällä.

Hiukan minulle oikeastaan tärkeimmistä asioista, elikkäs harrastuksistani. Pääpiirteittäin harrastukseni ovat kalastus, sekä metsästys. Joku on joskus kysynyt, miten olen niihin päätynyt. Olen kaikille vastannut seuraavanlaisesti: koska olen kasvanut molempien lajien parissa, ja olen jollain tavalla "kasvanut niihin sisään"! Nämä lajit ovat suuri osa minua, eivätkä tule ikinä poistumaan minusta.

Kalassa olen käynyt siitä asti, kun minut on uskaltanut pienenä viedä rantaan ja mato-onki on kädessä pysynyt. Kalastukseni painottuu nykyjään pääasiassa seuraaviin kalalajeihin: Ahven, kuha, hauki, taimen sekä  lohi. Monenmontaa muutakin kalalajia yritän vähintään kerran vuodessa, mutta pääasiassa edellämainitsemiani. Tärkeimmät kalastusmuodot minulle ovat: heittojigaus, vertikaalijigaus, hauen raskaampi heittokalastus, meritaimenen heittokalastus, perhokalastus, spinfluga kalastus, sekä tietenkin pilkkiminen. Mutta lista ei todellakaan ollut tuossa, mutta siinä olivat tärkeimmät. En jaksa alkaa koko listaa kirjoittamaan, sillä ei kenestäkään olisi mukavaa sitä lukea, kai... :D Kalastelen oikeastaan ihan ympäri Suomea, mutta pääasiallisesti Pohjois-Karjalassa Pielisellä, sekä sitten täällä Turun saaristossa.

Metsästysharrastukseni alkoi sekin niinikään pienenä, ja tästä suurin kiitos kuuluu kummisedälleni. Taisin olla viiden vuoden ikäinen, kun hän otti minut ensimmäistä kertaa hirvipassiin, ja sillä tiellä olen vieläkin. Metsästyskorttini sain 12 vuotiaana, ja siitä asti olen itse varsinaisesti metsästänyt, siihen asti kuljin vain kummisetäni mukana. Tänä vuonna (2016) kun täytin 18v, sain vihdoin toteutettua pitkäaikaisen haaveeni, sain omat aseluvat, ja pääsin ensimmäistä kertaa hirvijahtiin oman aseen kanssa, ja pääsin myöskin ampumaan elämäni ensimmäiset hirveni. Metsästykseni keskittyy toistaiseksi muutamiin eri metsästysmuotoihin joita ovat: Sorsajahti, metsälinnun metsästys, jäniksen metsästys, hirvijahti, sekä pienpetojen loukkupyynti. Tulevaisuudessa varmaan tämäkin "repertuaari" lisääntyy melkoisesti. Metsästykseni keskittyy lähinnä Pohjois-Karjalassa sijaitsevaan Juukaan, sillä kummisetäni asuu siellä, ja vietän aika tarkkaan kaikki lomani myöskin siellä päin Suomea.

Ai niin, joku varmaankin haluaa tietää miksi perustin tämän blogin? Noh, tämä on ollut jo varmaankin viimeisen puolisen vuotta mielessäni, että miksipäs en perustaisi moista? Lähinnä kirjoittelen tätä itseni vuoksi, että voin sitten joskus tulevaisuudessa hiukan seurailla että mitäs sitä onkaan tullut koettua rakastamieni harrastusten parissa, mutta olisihan se hienoa, jos osaisin myös kirjoittaa sillä tavalla, että muutkin tykkäisivät raapustuksiani ainakin vilkaista!

Siinäpä ne taisivat tärkeimmät olla! Toivottavasti jaksoit lukea loppuun asti, katsellaan taas sitten seuraavassa blogissa, joka todennäköisesti tulee olemaan jotain kalastukseen liittyvää ;) Stay tuned!

Kiittäen

-Arttu Kuiri