tiistai 5. syyskuuta 2017

Lohen perhokalastusta Norjan Gaula-joella

Jaahas, taas olisi aika kirjoitella yhdestä hienoimmasta kalastusreissusta jonka olen tähän ikään asti päässyt kokemaan. Tornionjoella/Jockfallissa kokemani lohen perhokalastusreissu heinäkuun alkupuolella herätti sisälläni sellaisen kipinän, mikä tuskin ikinä tulee sammumaan. Vaikka tuolla reissulla ei kaloja tullutkaan, olin lajiin täysin myyty. Heti seuraavalla viikolla kyselin kavereiltani Facebookissa sun muualla, että olisiko heillä lohireissuille vielä autossa paikkoja vapaana, ei ollut. Tämän takia pistin Facebookin Perhokalastajat ja Lohen Perhokalastajat ryhmiin kyselyitä, että josko jollekin reissulle vielä tänä vuonna pääsisin. Ensi vuonna kalastusharrastusta haittaa armeija, joten päätin jo keväällä tekeväni niin monta hienoa kalastusreissua kuin vain suinkin ajallisesti ja rahallisesti on mahdollista.

Tekemääni kyselyyn tulikin nopeasti vastaus eräältä minulle entuudestaan tuntemattomalta Juusolta, hän oli lähdössä yksin kauden viimeisellä viikolla Norjan Gaula-joelle lohta kalastamaan. Sanoin hänelle heti, että jos vain saan rahat kasaan niin olen ehdottomasti mukana! Rahat sain kuin sainkin raavittua kasaan ja pistin varausta menemään Fishmaster-kalastusmatkailuyritystä pyörittävälle Jouni Rauhalle joka toimi tämänkin reissun järjestäjänä. Vielä piti laivamatka Vaasa-Uumaja ja Uumaja Vaasa välille varata ja reissu sai alkunsa. Myöhemmin Juuso ilmoittikin että hänen kaverinsa Tuomas liittyisi "retkikuntaamme" kolmanneksi.

Elokuun 24. päivänä reissu sitten lähti käyntiin aluksi sillä, että matkustelin junalla Seinäjoelle, jossa Juuso asui. Kävimme hoitamassa ruokaostokset, Juuso teki meille reissulle muutamaksi päiväksi ruuat (makaroonia ja jauhelihaa, kuinkas muuten) ja kävimme unten maille. Aamulla kävimme hakemassa Tuomaksen kyytiin ja ajelimme Vaasaan josta laiva starttasi kohti Ruotsin Uumajaa klo 9.00.




Meillä oli tarkoitus ajella Ruotsin Åreen asti ja vuokrata sieltä yhdeksi yöksi mökki, mutta Jouni ilmoitti meille Facebookissa että voimme ajella suoraan Gaulalle, sieltä oli yksi aikaisemman viikon kalastusporukka lähtenyt aikaisemmin joten meidän porukallemme oli majoituksessa tilaa. Saavuimme majoitukseen n. kello 23.00 ja siellä meitä odottikin sekä matkanjärjestäjä Jouni että muita suomalaisia Gaulan konkareita. Majoitus oli todella hieno, kuulemani mukaan 1700-1800 luvulla rakennettu Hagen talo, joka oli kalastajien käyttöön täydellinen. Huoneita löytyi vaikka millä mitalla, 2kpl yhden hengen makuuhuoneita, 5kpl 2 hengen makuuhuoneita, yhteinen iso keittiö, iso olohuone sekä ruokasali, kaksi suihkua, sauna, kolme WC:tä, kuivaushuone jne.

Kävimme melko nopeasti unten maille, että jaksaisimme aamulla käydä desinfioimassa kalastusvälineet ja lähteä kalaan. Aamulla heräiltyämme söimme aamupalat ja ajelimme Gaulan Natursenteriin desinfioimaan välineet. Muodollisuudet hoidettuamme, meille oli edellisiltana annettu kalastettavaksi pooli nimeltä Stasjonshölen (asemapooli) jonne ajeltuamme virittelimme vavat kasaan, perhot kiinni ja ei muuta kuin "uuniin". 


Minä sain kunnian lähteä tekemään reissun ensimmäisen laskun. Lasku tarkoittaa siis sitä, että heitetään aina yksi heitto, ja otetaan muutama askel alavirtaa päin. Aloitin heittämisen aivan Stasjonshölenin ylämerkiltä ja jatkoin siitä laskuani alaspäin. Noin puolessa välissä laskua, lähestulkoon heti perhon tiputtua veteen, lähti ns. lohilenkki kädestäni tärpin merkiksi. Nostin vavan ja kala oli kuin olikin kiinni! Mitä ihmettä, reissun ensimmäisellä laskulla? Iso se ei kyllä ole, mutta kala kuitenkin! Väsyttelin kalaa pienen hetken ja kun se väsyi, vedin sen rantaan. Elämäni ensimmäinen perhovälinein saatu lohi on tosiasia! Mittasimme kalan, 57cm ja laskimme sen takaisin muutamien kuvien jälkeen. Olipahan mahtava fiilis! Tästä olen haaveillut niin kauan kun olen perhokalastusta harrastanut (yli 11 vuotta), että pääsisin joskus Norjaan kalastamaan lohta ja että ylipäätään saisin lohen perhovälineillä. Molemmista haaveista tuli todellisia kerta heitolla! Kala otti kiinni kaverini Oskarin sitomaan Silver Glödhäckiin.




Kuinkas ollakaan, tapahtumat loppuivat tuohon kalaan melkolailla tyystin. Joitakin tärppejä saimme seuraavinakin päivinä, mutta kalat eivät suostuneet jäämään kiinni. Paitsi keskiviikkona, Bruahölenissä, Tuomaksella naukaisi kunnolla. Olimme Juuson kanssa Tuomaksen yläpuolella tekemässä omia laskujamme, samalla kun Tuomas oli pikkuhiljaa päättämässä omaansa. Yhtäkkiä Tuomas huutaa kalan olevan kiinni ja lähdimme Juuson kanssa juoksemaan paikalle. Kala oli ilmassa monta kertaa väsytyksen aikana, arviolta noin 80-90cm kirkas lohi! Mutta emme kerinneet edes Tuomaksen luokse, kun siimat jo löystyivätkin. Kala irtosi. Kyllä sitä siinä kirottiin, mutta loppujen lopuksi todettiin vain että niin pahalta kun se tuntuukin sanoa, kuuluu se tämän lajin luonteeseen. Vielä ärsyttävämmäksi tilanteen teki se, että Tuomas ei ole vielä saanut Gaulalta lohta ylös asti, vaikka oli ollut siellä viime vuonna viikon päivät heittämässä. Silloin hänellä oli karannut 7 kalaa, joten tämä oli nyt sitten kahdeksas kala putkeen jonka hän on Gaulalta karkuuttanut. Hänellä taitaa olla joku Gaulakirous päällä?

Seuraavana päivänä Tuomakselle tarjoutui kuitenkin uusi mahdollisuus, kun lähes samasta paikasta Bruahölenissä hänelle osui jälleen kala siiman päähän! Tuomas väsytteli kalaa ja pelko kalan irtoamisesta suorastaan huokui hänestä. Ja ymmärtäähän sen tuollaisen karkuutustilaston jälkeen. Mutta nyt kala pysyi kuin pysyikin kiinni! JES! Ei se olisi kyllä noin hyvin koukutettuna irronnut, kala oli kiinni kolmihaarakoukkuun sidotussa Ally's shrimp perhossa, kaksi koukun haaraa kiinni ns. saksessa ja yksi koukun haara kiinni kalan kielessä. Kalan irroitettuamme, mittasimme sen ja pituudeksi selvisi 84cm. Laskimme tämänkin lohen takaisin jokeen kuvien ottamisen jälkeen valmistautumaan kutuhommiin. Mahtava kala, onnea Tuomakselle vielä tätäkin kautta!  





Tuo kala jäi reissumme viimeiseksi, tapahtumia saimme kuitenkin jonkin verran tämän jälkeenkin. Kalat eivät vaan suostuneet pysymään/jäämään kiinni. Itselleni "paras" tapahtuma oli toissaviimeisenä päivänä Stasjonshölenissä, kun kala otti kiinni, potkaisi muutaman kerran, hyppäsi ilmaan ja irtosi siinä samalla. Se olisi ollut hieno, n. 70-80cm kirkas lohi, mutta minkäs teet. 

Reissu oli kaikin puolin mahtava, onnistuin saamaan elämäni ensimmäisen perholoheni, maisemat olivat älyttömän hienot, joki oli todella mukava kalastettava ja muutenkin Fishmasterin järjestämät puitteet olivat ensiluokkaiset! 

Kiitokseni sekä Juusolle että Tuomakselle reissuseurasta ja Juusolle varsinkin siitä että reissu oli ylipäätään mahdollista tehdä! Kiitokset Fishmasterin Jouni Rauhalle hienosti järjestetystä reissusta, tämä tuskin oli viimeinen reissu jonka Gaulalle teen. Kiitos Gaulajoelle joka antoi yhden omistaan minun "syleiltäväkseni" ennen sen vapautusta. Oli myöskin mahtava tavata muuta porukkaa jotka samassa majoituksessa asustelivat meidän kanssamme, joiden kanssa vaihdoimme aina iltaisin kalastustarinoita ja muita kuulumisia! 

Tässä vielä hienoinen kuvapläjäys reissulta: