Päivä 1:
Sovimme Kalle Rajalinin kanssa edellisviikolla että lähtisimme kokeilemaan haukea, kun paikat olivat alkaneet aukenemaan jäästä. Kalle oli saanut vihdoinkin hommattua itselleen kelluntarenkaan, joten pitäähän sitäkin testaamaan päästä! Oman renkaan jätin kotiin Keravalle, sillä sitä ja muita tavaroita on hieman vaikeata bussissa kuljetella mukana. Sain kuin sainkin kelluntarenkaan,räpylät sekä kahluuhousut lainaan Kalastuskeitaasta, joten kauden avaus oli sitä myöten valmis.
Vihdoinkin koitti tuo pitkään odotettu sunnuntai, ja lähdimme Kallen kanssa hieman kokeilemaan onneamme. Pääsimme rantaan, ja keli ei oikein suosinut... Kova tuuli, sekä kolea vesisade latisti itseäni ainakin melkolailla, mutta pitihän sitä nyt kuitenkin edes kokeilla kun sinne asti oltiin tultu. Muutama tunti heiteltiin, mutta paria tärppiä lukuunottamatta todella kuollutta..
Päätimme lähteä takaisin koululle hieman syömään ja lähtevämme vielä rannalta käsin kokeilemaan meritaimenta. Mukaan lyöttäytyi myöskin luokkalaisemme Jukka, ja näin matka kohti tunnettua meritaimen rantaa saattoi alkaa. Rantaan päästyämme, kasasimme vavat ja lähdimme heittämään. Heti alkuun sain yhden varovaisen tärpin, muuten kalat pitivät suunsa kiinni.
Parisen tuntia heitettyämme päätin että nyt on pakko kokeilla juuri hankkimaani Ursuitin MPS kuivapukua. Ei muuta kuin tuumasta toimeen, takki pois ja veteen! Täytyy kyllä sanoa, että MPS:stä jäi erittäin positiiviset fibat itselleni. Kylmästä vedestä riippumatta minulla ei ollut yhtään kylmä, puvun sisällä oleva ilma sekä toki lämpökerrastot lämmittivät sen verran. Puku myöskin kellutti todella hyvin, ei missään välissä ollut turvaton olo vaikka aallot olivat parhaimillaan n. metrin korkuiset. Tärkeimmän roolinsa, kehon kuivana pitämisen puku suoritti myöskin täydellisesti, eikä kaula,-tai käsimanseteista päässyt vettä puvun sisälle missään välissä. Syy miksi puvun ostin on Kalastajan Kanavan aloittama videosarja nimeltään: Vaatteella on väliä. Sarjan ensimmäinen video sai minut hieman sättimään itseäni, että olenpas minä ollut typerä. Rahaa on kyllä mennyt kaikkiin muihin kalastustarvikkeisiin rutkasti, mutta tärkeimpään, kunnolliseen pelastautumisvarusteeseen en rahojani ole tähän mennessä pistänyt. Nyt olen, ja olen todella iloinen tietäessäni olevani turvassa onnettomuuden sattuessa.
Päivä 2:
Illalla juttelin Facebookissa Markuksen kanssa, ja päätimme lähteä seuraavana aamuna heittämään kelluntarenkaasta haukea. Mukaamme tulisi myöskin kova haukiperhomies, Max. Aamu koitti, ja Markus koppasi minut kyytiin koulun parkkipaikalta. Ajoimme hetkessä pelipaikoille, ja totesin heti Markukselle että paikka näyttää erinomaiselta! Pumppailimme renkaat valmiiksi, ja pian Max kaarsikin jo paikalle. Ei muuta kuin renkaat vesille!
Kauaa emme kerinneet heittämään, kun Markuksella kävi jo kala kiinni, mutta valitettavasti ei niin lujasti että olisi jäänyt kiinni. Jonkin aikaa kerkisimme reunaa heittää eteenpäin, kun tunsin tärpin. Vastari, ja tämän kauden ensimmäinen kala on tosiasia! Eikun eipäs ole, irtosi perhana... Tästä reunasta emme enää tärppejä saaneet, joten potkiskelimme hetkisen toiselle tynkäkaislapätkälle. Olikohan kolmas heitto, ja pieni mutta pippurinen puikkari kävi imaisemassa Captain Ollie shadin pyrstöä, mutta ei jäänyt kiinni. Jatkoimme reunan pommittamista, ja yhtäkkiä Markus kirosi takanani hyvää tärppiä.. Silloin käänsin katseeni Markusta kohti, ja samassa tunsin omassa vavassani tärpin. Vastari, ja kala kiinni! Tulisikohan se tällä kertaa jopa ylös asti? No tulihan se! Ei mikään jätti, mutta kaunis tämän kauden avauskala kuitenkin! Kala liplockiin, koukut irti, ja pikaisen kuvan jälkeen takaisin kasvamaan todelliseksi suurhaueksi. Ottipelinä toimi Captain Ollie shad moottoriöljy-värissä. Tässä välissä Max oli rantautunut pitämään pienen tauon, ja leikki kuvausdronellaan, ja omakin kalani pääsi mukaan kuviin. Pian omani jälkeen Markuskin käytti pienen, alle kiloisen hauen näpeissään.
Tästä reunasta emme enää tapahtumia saaneet, joten päätimme palata heittämään aikaisempaa reunaa. Max siellä jo vispasikin perhoa kohti tynkäkaislan reunaa, ja onnistuikin pariin otteeseen. Kalat selkeästi aktivoituivat kun aurinko tuli esiin, tai ainakin Maxin perhot alkoivat silloin kiinnostamaan. Ensin hän karkuutti pienen hauen renkaan vieressä, ja vain muutamaa minuuttia myöhemmin kaunis n. 3kg hauki pääsi käymään valokuvattavana.
Maxin täytyikin lähteä melko pian kalan saamisen jälkeen, ja me Markuksen kanssa päätimme jäädä vielä hetkiseksi heittämään. Tulokset eivät olleet kovin kummoisia, yhden n.2kg kalan kerkisin vielä käsissäni käyttämään Dexter shadilla, kunnes päätimme että eiköhän tämä ollut tältä erää tässä. Oli erittäin mukava reissu, vaikka kalat olivatkin melko vaisulla päällä, kiitos seurasta Markus ja Max!
Päivä 3:
Eilen illalla päätimme Kalle R:n kanssa lähteä vielä tänään koulun jälkeen muutamaksi tunniksi haukea kiusaamaan. Kun koulu loppui, pakkasimme kelluntarenkaat sekä muut tarpeelliset autoon, ja ajoimme samaan paikkaan missä olin edellispäivänä Markuksen ja Maxin kanssa käynyt heittämässä. Taas pumppasimme renkaat, laitoimme räpylät jalkaan ja ei kun menoksi! Keli oli aurinkoinen, ja kova tuuli hankaloitti renkaalla paikallaan pysymistä melkoisesti.
Ja kuten arvata saattaan, kun suurhaukimestari Kalle on mukana niin alkaa kaloja näkymään, ainakin hänen siimansa päässä.. Ei mennyt nimittäin aikaakaan kun selkäni takaa kuului huuto "NYT ON!" ja heti perään aika rajujakin kirosanoja, mikä tietenkin tarkoittaa sitä että kala ei ole enää kiinni.. Kalle kelasi kumin (Captain Ollie shad pinkkihopeassa värissä) ylös, ja käski tulla katsomaan. Menin katsomaan ja huomasin kumin olevan aivan tuusan nuuskana... Saattoi olla hiukan parempi, kirosimme. Noh, ei muuta kuin nokka kohti uusia pettymyksiä!
Kalle vaihtoi kumia, tällä kertaa moottoriöljyn väriseen Captain Ollie shadiin jossa oli punainen vatsa sekä pyrstö. Kohta kyseistä viehettä vietiin taas pariinkin otteeseen, mutta taisi mestarilla olla tartuttamisen kanssa ongelmia sillä kalat eivät vaan suostuneet jäämään kiinni koukkuihin. Karkuutuksista ei kuitenkaan kauaa kulunut, kun hänen vapansa niiasi melko hyvin, ja kysyinkin että onko parempi kala? "Ei, ehkä joku nelosen kala" sain vastaukseksi. Kun Kalle sai kalan liplockiin, huomattiin heti että kyllä tää nyt hiukan parempi on, ei kovin pitkä mutta todella lihava. Mittailemaan ei kuitenkaan tarvitse rantaan lähteä, sillä suurhaukirajoja tämä kala ei riko, mutta lähemmäs 6kg pötkö kuitenkin. Hieno kala kaikenkaikkiaan! Kala nopeiden kuvien ja koukkujen irroituksen jälkeen takaisin tuottamaan jälkeläisiä ja harventamaan särkikalamassaa.
Heti seuraavalla heitolla Kallen shadia viedään taas! On se ihme äijä.. Noin 3kg kala käy näyttämässä kaunista hymyään kuvissa, ennen omaan elementtiinsä palautusta.
Tämän kalan jälkeen tiemme erkanevat hetkellisesti, Kalle lähtee jatkamaan reunaa vielä pidemmälle, itse kuitenkin jään heittämään tuota reunaa missä selkeästi oli kalaa melkoisen hyvinkin. Tai ainakin joillain oli tapahtumia, itsellänihän ei ollut tärpin tärppiäkään vielä, tyypillistä!
Reuna hiljeni täydellisesti, tai sitten en vaan osaa kalastaa. Todennäköisesti jälkimmäinen.. Jatkoin kuitenkin heittelyä, ja yhtäkkiä kesken stopin, siima kiristyy äkkinäisesti, ja tunnen tärpin vavassani. Vastari, ja kala kiinni! Kala lähtee uimaan aivan pohjia pitkin sivulle, ja sitten kohti minua. Näin käyttäytyy isot kalat, joten herättelin jo toiveita ainakin hieman paremmasta kalasta, mutta kun kala nousi pintaan, ihmetykseni oli melkoisen suuri. Kala ei ollut kuin "vaan" noin 4kg, ei todellakaan se suurhauki miltä se väsytyksen aikana vaikutti. Noh, anyways kala liplockiin, ja nopean kuvan ja irroittamisen jälkeen takaisin kasvamaan. Vähän huumorilla kyllä mietin, että kuinkakohan kovaa tuo kala pistää sitten isompana vastaan.
Jonkin ajan kuluttua Kalle palasikin lähtöpisteeseen, ja kertoi saaneensa 3kpl noin +-2kg kaloja ja karkuuttaneensa yhden paremman. Mitä ihmettä? Mua nöyryytetään kyllä taas kerran niin kovaa että tukka lähtee! Ei kait siinä, päätettiin päivän olevan tässä, kasailimme kamat autoon ja lähdimme ajelemaan takaisin koululle. Hieno päivä, vaikkakin muutamat paremmilta tuntuneiden kalojen karkuutukset jäivätkin harmittamaan. Nooh, onhan tässä vielä kautta jäljellä!
Summa summarum, kaikenkaikkiaan ihan mukavasti lähti kausi käyntiin! Mukavia reissuja kaikki kolme, vaikka osa olikin vähän onnistuneempia.
Kiitos että jaksoit lukea, lisää on tulossa kunhan kalaan ehtii! Stay tuned!
-Arttu
