Haukiennätykset uusiksi ammattioppaiden ohjeistamana!

Nyt on yksi elämäni hienoimmista reissuista hauenkalastuksen parissa tehty, ja voi pojat minkälainen reissu siitä kehkeytyikään!

Olimme kalastusopas Timo Narisen kanssa sopineet lähtevämme tänä keväänä kalaan, kunhan hänellä kalenteri antaa myöden. Vihdoinkin saimme reissun sovittua, ja matkustelin maanantaina bussilla hänen luokseen Lohjalle, jossa pääsisin yöpymään seuraavan yön. Siinäpä sitten nukuttiin hyvät yöunet, aamulla soi herätyskello klo: 07.00, ja aamukahvien jälkeen lähdimme ajamaan kohti Tammisaarta. Rannassa tapasimme päivän kapteenin, valkovenäläisen kalastusoppaan Anton Fishermanin. Siinä heitettiin sitten morot, ja lastattiin kalakamat veneeseen. Veneenä tällä kertaa sekä minulle että Timolle uusi tuttavuus, venäläisvalmisteinen NorthSilver Pro 610 Fish, jossa oli koneena Mercury 150hv.

Tavarat veneeseen siirrettyämme, teimme siirtymän kohti päivän ensimmäistä kalapaikkaa. Sinne saavuttuamme, ei muuta kuin keulamoottori viemään meitä eteenpäin, ja ei kun tahkoamaan!

Kovinkaan kauaa emme kerinneet lahden keskustaa heittämään, kun Anton jo huikkasikin  että "fish on!" Pienen taistelun jälkeen n. 3kg hauki antautuikin kuvattavaksi ennen vapautustaan, hienosti alkoi tämä reissu!

Tämän kalan jälkeen emme enää tämän lahden keskustasta kalakontakteja saaneet, joten siirryimme heittämään lahden tynkäkaislareunoja. Jonkun aikaa heitettyämme Timo siirtyi Antonin seuraksi veneen takaosaan, ja näin aikani tulleen. Sanoin vielä Timolle että "nyt taisi keulamiehen paikka vapautua" ja menin heittämään kaislan reunaa keulapaikalta, joka on hauenkalastajien keskuudessa tunnettu siitä, että siitä pääsee reunaa rekatessa heittämään paikat ensin, ja näin ollen mahdollisuudet saada kaloja on hiukan paremmat. 

Heitin yhden tyhjän heiton, jonka jälkeen ohjasin heittoni vain n.20cm päähän tynkäkaislasta. Kirkkaassa vedessä näin Pig Shadin uppoavan, ja pian näin myöskin välähdyksen vieheen takana ja tunsin vavassani tärpin. Vastari, ja ihan hyvän kokoinen kala kiinni! Hetkonen, tää taitaakin olla paljon parempi kala kuin vain "ihan hyvän kokoinen"! Pian kala nousi pintaan ravistamaan päätään, ja aloimme veneessä jo spekuloida siitä, että taitaa olla tämän pojan ensimmäinen kymppikerholainen siiman päässä. Spekulointi jatkui senkin jälkeen, kun Timo oli saanut kalan tottunein ottein haaviin. Kala oli nimittäin pitkä, ja melko tuhdissa kunnossakin! Ensimmäisenä kala mittanauhalle, joka näytti kalan pituudeksi 111cm. Seuraavaksi kala punnittiin haavissa, ja haavin painon vähentämisen jälkeen kalan painoksi selvisi 9,55kg. Huh huh, meinashan se "hieman" tärisyttää, sillä haukiennätys oli taasen tosiasia! Tosin korotusta edellisenä syksynä tulleesta enkasta ei ollut paljoa, vain 50 grammaa ja 1cm, (edellinen ennätys oli 9,5kg ja 110cm) mutta hei, ennätys on aina ennätys! Vaikka se kuuluisa 10kg raja jäikin vielä häämöttämään, niin fiilis oli/on silti todella hyvä! Nopeat pönökuvat kalasta, ja kala takaisin kasvamaan ja harventamaan särkikalamassoja, ja tottakai odottamaan myös muutaman viikon sisään alkavaa kutua. 

Kalan vapauttamisen jälkeen ei tehnyt hetkeen mieli heittää heittoakaan, vaan ihan vaan fiilistellä tapahtunutta. Huh huh mikä MP:n poistokala! Tässä kohtaa oli hyvä ottaa lounastauko, kädet tärisi sen verran että kalastuksesta ei olisi tullut mitään. Anton ja Timo kuitenkin jatkoivat kalastamista, ja Anton onnistui kaivamaan vielä samasta reunasta yhden 3,5-4kg hauen kuvattavaksi. 

Hetken itseni keräilyn ja fiilistelyn jälkeen kykenin itsekin kalastusta jatkamaan. Tästä lahdesta emme enää tapahtumia saaneet, joten otimme n. 100-200metrin siirtymän seuraavaan pieneen lahteen. Tästä lahdesta Timo sanoi, että siellä ei hirveästi yleensä kaloja ole, mutta kuinka ollakaan, tulihan sieltä ihan hyvin tapahtumia, Timo sekä Anton korkkasivat paikan heti vakuuttavasti tuplatärpillä, ja kaloista isompi osoittautuikin varsin mukavaksi, 96cm ja n. 5-6kg kalaksi. Näiden kalojen jälkeen sain itsekin yhden ihan hyvän kokoisen kalan, 94cm, n.5kg. 

Tämän lahdukka rykelmän jälkeen vaihtelimme paikkaa melko aktiivisesti, kuitenkin melko laihoin tuloksin, vain pari seuriota ja tärppiä saaliinamme. Päivän kaksi viimeistä lahtea antoivat kuitenkin hyvin tapahtumia, sekä kasvattivat myöskin ylös tulleiden kalojen lukumäärää. Kaikki saivat tasaiseen tahtiin kalaa, joukossa myöskin ihan mukavia, n. 4-5kg yksilöitä, sen isommista emme kuitenkaan enää havaintoja tehneet, joten rankan tahkoamisen jälkeen päätimme lopettaa päivän siihen ja lähteä ajelemaan kohti lähtösatamaa. 

Summasummarum: kaloja ylös asti 15-20kpl (sekosin välissä jo laskuissa), joista isoimpina minun saama 9,55kg/111cm, Timon saama 96cm 5-6kg ja minun saamani 94cm. Kaloja löytyi sekä kaislan reunasta, että myöskin lahtien keskustoista. Kaikki kalat vapautettiin vastuullisesti. Vieheinä pelittivät parhaiten tänään Pig Shad, Akonar jerkki, sekä Savage Gearin Hybrid Pike 25cm. Veneestä sekä minulle että Timolle jäi erittäin positiivinen fiilis, säilytystilaa oli reilusti, ja vene palveli todella hyvin kalastajan tarpeita. 

Erittäin suuret kiitokset sekä Timo Nariselle, että myöskin kipparina toimineelle Anton Fishermanille! Oli erittäin hienoa että tämä reissu onnistui, oli mukava päästä näkemään kuinka kovat haukimiehet kalastavat! Oppaita voin hyvin mielin suositella jokaiselle, joka miettii opasreissulle lähtemistä. Molemmat ovat erittäin ammattitaitoisia, ja varmasti voivat tarjota opastettaville hienoja elämyksiä, niinkuin he tarjosivat minullekin. Tämä oli ensimmäinen kerta kun tapasin Anton Fishermanin livenä, ja toivottavasti ei viimeinen. Tämä päivä oli itselleni myöskin todella opettava, sillä pääsin puhumaan pitkästä aikaa päivän englantia hänen sekä Timon kanssa, ja ihan hyvinhän se sujui vaikka muutamia sanoja välillä pääsikin unohtumaan, mutta pääasia että kaikki ymmärsivät. 

Huh huh. Ei voi muuta sanoa kuin KIITOS, KIITOS ja vielä kerran KIITOS! Iso käsi näille kavereille, olette kovia Oppaita isolla O:lla! 

Kalastusviikko Paraisilla

Kuten aikaisemmin olen kertonut, opiskelen kalastuksenohjaajaksi Paraisten kalakoululla. Opintoihimme kuuluu paljonkin käytännön tunteja, ja tämä viikko oli varattu pelkästään kalastukseen. Maanantaina huolsimme välineet talviteloilta kuntoon, tiistaina heitettiin haukea, keskiviikkona ongittiin siikaa ja torstaina kävimme heittämässä meritaimenta. Tulevissa osioissa selviää, kuinka äijien kävi!


Haukireissu

Edellisenä päivänä olimme katsoneet välineet ja veneet siihen kuntoon, että pääsisimme seuraavana aamuna lähtemään haukikalaan suoraan kun koulu alkaa klo 8.00. Jos sopivia kaloja tulisi, koulu halusi niitä siirtoistutettavaksi seuraavalla viikolla pienen määrän, joten iso saavi lähti mukaan näitä kaloja varten. Minun venekuntaani liittyi mukaan Kalle R sekä myöskin Emil K. Auringon säteet ei pilvien ja paksun sumuverhon välistä pilkistäneet käytännössä laisinkaan, ja melko kovaa tuulta olisi myöskin luvassa. Koleasta kelistä huolimatta mieliala oli kuitenkin korkealla, sillä kalastaminenhan on aina mukavaa, joten kamat veneeseen ja lyhyt siirtymä kohti kaislanreunaa, josta aikaisempina keväinä oli hyviä kaloja tullut.

Eipä kulunut aikaakaan, kun Kalle (yllätys) jo avasi pelin n.3kg kalalla, jonka otimme mukaan tuossa vedellä täytetyssä saavissa siirtoistutusta ajatellen. Pari kalaa kävi myöskin tärppäämässä, kuitenkin heti irrottaen itsensä koukuista. Aamupäivän reissulla ei mainittavia tapahtumia ollut, joten päätimme lähteä kouluruokailuun, ja sen jälkeen hieman toiselle alueelle.

Ruokailun jälkeen lähdimme katsastamaan, josko tuon toisen alueen vedet olisi jo auenneet jääpeitteestä. Osa oli, osa ei, mutta onneksi juuri se lahti johon halusimme heittämään oli hyvin auki. Ei muuta kuin vene ankkuriin, ja heittämään! Kallelta ensimmäinen heitto, ja jälleen on hauki kiinni! Ei voi kuin ihmetellä ja arvostaa sitä että joku todellakin osaa hommansa! Ja heti perään toinen, ja kolmaskin.. Huh huh, todella kovaa osaamista! Koko ei kuitenkaan päätä huimannut, kalat olivat parin kilon molemmin puolin. Kalle sai kaloja McRubber-kumeilla eri väreissä. Pian kuitenkin Emil vaihtaa Buster Jerkin siiman päähän, ja alkaa hänelläkin tapahtua! Todella kauniin värinen 2,5-3kg kala haukkaa hänen jerkkiään, ja pääsee mukaan kuviin sekä matkustamaan kohti uutta kotia. 

Emil vielä karkuuttelee muutamia kaloja, ja Kalle jatkaa samaa tahtia kuin aikaisemminkin, osa hänenkin kaloista karkaa mutta niitä tulee myöskin melko hyvää tahtia ylös. Itse käyn melkoista viehe,-sekä värirallia, mutta ei vain tahdo oikeaa viehettä löytyä. Vihdoin kuitenkin saan itsekin kalan tartutettua, ja n.3kg kala tulee käymään veneessä. Kuvassa muuten näkyvät Ursuitin Comfort Pro-paukkuliivit olivat minulla tällä reissulla ensimmäistä kertaa testissä, ja täytyy sanoa että olipas mukavat päällä! Eivät olleet millään tavoin tiellä kalastettaessa, ja istuivat päälle hyvin. 

Itselläni oli taas hiljaisempaa, mutta sekä Kalle että Emil missasivat molemmat painavilta tuntuvat kalat. Harmi juttu, mutta ei aina voi onnistua. Sitten itselläni tärppäsi lujaa! Mutta millä tavalla, viehe ei ollut edes kerinnyt veteen asti! En oikein vieläkään tiedä miten tässä onnistuin, mutta noh, kuva puhukoot puolestaan... Valitettavasti pituus ja paino jäi arvoitukseksi, sillä "kalan" vapautus tapahtui niin nopeasti. 

Tämän tapauksen jälkeen vaihdoimme pian paikkaa, minulle itseasiassa entuudestaan tuntemattomaan kaislanreunaan. Kuten arvata saattaa, Kalle sai paikasta melko pian n. 2kg hauen ylös... IHME JÄTKÄ! Noh, ei anneta Kallen lannistaa, sillä toivo elää vielä! Heitin kaislanreunan suuntaisesti oranssi-pinkki-valkoista Dexter Shadia, stoppi, pari kammenpyöräytystä ja PAM! Todella kova tälli, ja vastarin jälkeen tajusin piteleväni jo hieman parempaa kalaa. Mutta se ilo ei kovin kauaa kestänyt, sillä kala irtosi n. 5 sekunnin pään ravistelun seurauksena. Perskutarallaa... Jatkoin kuitenkin kalan irtoamisen jälkeen kelausta hissuksiin, stoppasin ja PAM! Taas on kala kiinni. Kala ui pohjia pitkin, ja nousi veneen vieressä pintaan. Emil heilautti haavia, ja kala jäi haavin pohjalle. Ei mikään jättiläinen, mutta päivän isoin kuitenkin, 5,4kg jäi kalalle painoa haavin painon miinustamisen jälkeen. Todella nätti kala, ja hienossa kunnossa! Nopeiden räpsyjen jälkeen kala pääsi saaviin uiskentelemaan, odottamaan pian tapahtuvaa koulun kasvatusaltaaseen siirtämistä, josta se sitten seuraavalla viikolla siirrettäisiin istutuspaikalle. 

Saavi alkoi olla sen verran täynnä, että lähdimme kuljettamaan kaloja kohti koulua. Koululla siirsimme kalat saavista isoon kasvatusaltaaseen, jossa vesi kiertää jatkuvasti, joten kalojen hapensaanti on taattua. Kalojen siirron jälkeen kävimme vielä heittämässä tunnin verran koulun lähistöllä, ja saimme kuin saimmekin vielä pari kalaa. Itse sain parin kilon jedun, ja Kalle sai vielä ihan nätin karvan alle 5kg kalan. Tällä kalalla oli nähtävissä että se oli juuri syönyt, sillä sen kurkusta pilkisti hauen pyrstö, ja se oli muutenkin todella pulskassa kunnossa. 

Päivän tulokset: Itselleni 3 kalaa, Kallelle 9 kalaa, ja Emilille 1 kala. Isoimpina minun saamani 5,5kg, ja Kallen saama karvan alle 5kg kala. Hieno päivä, ja kalakontakteja riitti (ainakin joillain), mutta isot jäivät vieläkin odotuttamaan itseään. Noh, ehkä ensi kerralla! 

Siikareissu

Tässä tekstissä annetaan kuvien puhua enemmän kuin sanojen.. Keskiviikkona lähdimmekin sitten koulun veneillä pieneen saareen onkimaan siikaa, ja voi pojat minkälainen reissu siitä kehkeytyikään! Meitä opiskelijoita lähti mukaan minä, Kalle, Emil, Ville, Tuomo, Jacek sekä opettajamme Pekka. Lastasimme mukaan grillin sekä siinä grillattavaa makkaraa, jotta ei tarvitsisi koululle palata syömään. Keli oli hieman edellispäivän kaltainen, tosin ilman kovaa sumua. Pilvistä, melko navakka tuuli, mutta onneksi iltapäivälle oli luvassa selkeästi mukavampaa siianonginta keliä. 

Saareen saavuttuamme virittelimme siikaonget pyytämään, ja meni n. 5min kunnes Emilin vavan kärki alkoi tärisemään, ja ilmoittamaan että siika on nielemässä matoa. Pian tuo kaunis kala oli Emilin hyppysissä, ja reissu alkoi varsin mallikkaasti! 

Pikkuhiljaa siikoja alkoi tulemaan oikeinkin mukavasti, tosin allekirjoittaneen vavassa piti hiljaista. Kaloja tuli välillä oikeastaan jopa siihen tahtiin, että ei meinannut laskuissa pysyä mukana. Ville sai siikoja, Jacek sai siikoja (yhden näistä ollessa myöskin hänen elämänsä ensimmäisen), oikeastaan kaikki saivat kaloja, paitsi minä, mikä ei sinänsä varmastikaan yllätä ketään. 

Lopulta kuitenkin, myöskin minun vapani alkoi tärisemään, ja vastarin jälkeen siiman päässä oli todellakin jotakin! Elämäni ensimmäinen, pieni mutta pippurinen, siikaongella tullut siika oli tosiasia! Elämän ensimmäiset kalat ovat aina hienoja, ja muutenkin siika on todella kaunis kala. 

Siikoja sateli melkoisella tahdilla, myöskin Kalle sekä Pekka avasivat pelin omalta osaltaan. Kalojen keskikoko ei ollut kovin suurta, varmaan n. 300-400g, mutta ne ovatkin juuri sopivia ruokakaloja! Siikoja kun ei yleensä pysty siikaongesta vapauttamaan, sillä ne yleensä imaisevat koukun niin syvälle että vapauttaminen on käytännössä mahdotonta. Kalat tainnutettiin nopeasti saamisen jälkeen, ja verestettiin että lihan laatu olisi parasta mahdollista. Kaloja täytyykin siksi kalastaa sen verran mitä pystyy kerralla käyttämään.

Päätimme pienen hiljaisuuden vallitessa siikaongissamme alkaa paistamaan makkaraa, sillä kyllähän se nälkäkin alkoi pikkuhiljaa hiipimään. Samalla kun makkarat paistuivat, Pekka nosti rannalle n. kilon painoisen siian, melko komean siis verrattuna aiemmin saamiimme.

Makkarat syötyämme päätimme Kallen kanssa käydä vähän saaren toisella puolella pulahtamassa, tosin Ursuitin MPS:t päällämme. Niin saa ruuansulatuksen mukavasti toimimaan! 

Pian päivä alkoikin olla pulkassa, joten perkasimme kalat porukalla. Lopussa kun ynnäilimme päivän saldoa niin olihan se totisesti kova reissu! Itse sain 3kpl, Kalle 4kpl, Tuomo 5kpl, Jacek 6kpl, Pekka 6kpl, Ville 7kpl ja Emil huikeat 12kpl siikoja. Yhteensä siis 43kpl! Jokainen sai siis jotain kotiin vietävääkin. Itse fileerasin omat kalani, ja tein osasta fileistä sushia/sashimia ja napostelin sen heti iltapalaksi asuntolalla. Seuraavana päivänä paistoin loput fileistä pannulla voissa, mausteena vain suolaa, ja oli kyllä todella loistavaa apetta! 

Meritaimenreissu

Noh, tästä reissusta ei pahemmin voi mitään kertoa, vaikka jotain saatiinkin! Nimittäin raitista ulkoilmaa ja aurinkoa, ei kalakontakteja. Taukopaikkana toimineesta Vepsän saaresta oli todella hienot maisemat, ja varsinkin nyt kun keli oli enemmän kuin kohdillaan! 

Siinäpä se, viikko kalakoululla olisi taas takana, ja ei kuin nokka kohti viikonlopun mittaista haukireissua. Toivottavasti reissulta saan myöskin jotain kirjoitusta aikaiseksi! Kiitos jälleen kerran lukemisesta, ja toivottavasti piditte. Palautetta on aina mukava kuunnella, oli se sitten positiivista tai negatiivista, joten palautteen kirjoittaminen on enemmän kuin suotavaa! 

-Arttu