Eilen teimme hiukan suunnitelmia tulevaa päivää varten, ja lähinnä suunnittelimme sitä että mitä kalalajeja lähdemme yrittämään ja minne. Suunnitelmat selvisivät melko nopeasti. Päätimme lähteä parin veneen voimin yrittämään hauen raskaamman luokan heittokalastusta hieman kokeneempien kalastajien kanssa, ja kolmas vene lähtisi kokeilemaan onneaan silakan litkauksen sekä kuhan että ahvenen jigauksen saralla hiukan kokemattomimpien halukkaiden kanssa. Näitä hauenheittäjiä lähtisi ohjaamaan minä sekä Kalle R ja silakan,kuhan ja ahvenen perään kalakoulun isommalla veneellä lähtisivät Tuomo sekä Ville L. Kun suunnitelmat olivat valmiit, kirjoitimme vielä turvallisuussuunnitelman, ja huolsimme tulevan ohjauspäivän välineet kuntoon ja siinä se päivä oikeastaan hurahtikin.
Näinpä pääsimme tähän aamuun joka meillä ohjaajilla kello 8.00, kävimme laittamassa veneet ajokuntoon, veimme kalastusvarusteet veneisiin ja lähdimme odottelemaan opastettavia saapuviksi. SOTElaiset saapuivat sovittuna ajankohtana koulun pihaan kello 9.00 ja tästä päivä jatkui aluksi lämpöhaalareiden pukemisella, jonka jälkeen aloimme siirtyä veneille ja niillä sitten kohti tuttuja kalapaikkoja. Minun veneeseeni vieraaksi tulivat herrat nimeltänsä Jere sekä Mikko. Ohessa kuva Kalle R:n veneestä ja miehistöstä, takapenkillä istuvaa onnisti tänään!
Aloitimme kalastuksen eräästä matalahkosta lahdukasta ja aloimme pommittamaan shädeillä kaislikonreunaa. Minun venekuntani lähti reunan toisesta päästä liikkeelle, ja Kalle R:n venekunta reunan keskivaiheilta suuntana meistä pois päin. Noin 25minuuttia kerkisimme heittelemään, kun toisesta veneestä alkoi kuulua vähän kovaäänisempää puhetta, ja äkkiä kuului myös sellainen läsähdys että nyt taitaa kala olla kiinni ja käännyimme katsomaan. Siellähän se jo Kalle aukoi haavia haavitsemiskuntoon, nyt taitaa olla parempi kala opastettavan siiman päässä, sillä hän ei tunnetustikaan pienille kaloille haavia käytä. Kelasimme omat vieheemme pois vedestä ja lähdimme katsomaan tilannetta lähempää. Lyhyen taistelun jälkeen kala olikin jo haavissa, ja huusin Kallelle kysyäkseni: "Onko minkä kokoinen?". Vastaukseksi sain että "Kyllä tää metrikäs on!". Hienoa, ajattelin. Kun pääsimme toisen veneen viereen, kalan todellinen koko paljastui. Onpas lihava kala! Kalle irroitteli kalan tottuneesti koukuista, ja näytti hiukan ottikonetta joka oli SnackBaits L shädi värissä Palomies. Kala oli tietenkin tämän koko operaation ajan haavissa, vedessä. Kalle kaivoi puntarin laukustaan, punnitsi kalan haavissa, ja sanoi "8,5kg". Haavilla painoa 500g jotenka kalalle jäi painoa 8kg! Mahtava kala. Tässä kohtaa saamamiehen oli helppo hymyillä, ja hän sanoi nauraen "edellinen haukienkka oli tuon ottivieheen kokoinen". Eli ei ollenkaan huono parannus! Huikeeta hommaa. Opetimme saajalle kuinka otetaan kalasta liplock, ja hänhän otti tämän otteen heti haltuun, tämän jälkeen nopeat kuvat ja mamma takaisin kasvamaan! Mittaa ei valitettavasti ollut mukana, joten se jääköön arvoitukseksi paljonko kala oli pitkä..
Kalle sanoi vielä että heillä oli joku toinenkin, tosin paljon pienempi kala seuraillut viehettä veneen viereen asti, mutta ei ollut ottanut kiinni. Ajattelimme että tämähän on loistava merkki, ei kun uutta putkeen vain.
Mutta kuinkas sitten kävikään... Ei löytynyt kalaa enää tästä reunasta, joten vaihdoimme paikkaa toiseen lähellä olevaan lahteen, josta tiesimme komeita haukia saadun.
Siellä jälleen aloimme perata kaislikkoa, ja jonkin aikaa meni kunnes Mikko huusi että "nyt kävi!". Viehe näkyi ihan veneen vieressä, ja sitä seurasi pienehkö, noin parin kilon kala. Uudestaan tärppi, mutta ei pysynyt. Annoin ohjattavina olleiden heitellä hetken aikaa paikkoheittoja ja ajattelin jo että ei se taida enää ottaa, ehkä se otti koukuista hiukan damagea.
Päätin vielä itse kuitenkin yrittää Mälaren värisellä Pig Shadilla, joten heitin n. 7m pitkän heiton, ja kelasin sen aivan veneen viereen. "Pakko kai se on uskoa, ettei se ota" huikkasin Mikolle, ja tähän vastaukseksi sain "Siinä se taas on!". Tässä kohtaa käännyin katsomaan Mikon osoittamaan suuntaan, kohti tuota veneen ulkopuolella roikkuvaa Pigiäni, ja näin kuinka tuo aikaisempi kala imaisi shädin suuhunsa. Tämän jälkeen vastari, pieni ralli veneen vieressä ja kala haaviin ja irti koukuista. Kalan päätin haavita ihan vain siksi että pystyin näyttää Mikolle ja Jerelle kuinka se liplock otetaan oikeaoppisesti, ja he tunsivat sisäistävän sen hyvin. Laskimme tulevaisuuden suurhauen pirteänä takaisin jatkamaan kasvuaan. Tässä paikassa ei ollut enää muita tapahtumia, kuin se että näimme jonkun valkoisen möykyn veden pinnalla, ja ihmettelimme että mikä se on. Kuvittelimme sitä ensin kuolleeksi joutseneksi, mutta se paljastuikin vain jäälautaksi. Tästä Mikko halusi vielä räpsäistä yhden kuvan.
Vaihdoimme jälleen paikkaa seuraavaan lahteen, ja täältä käteen jäi vain sellaisen 4-5kg kalan karkuutus. Kala oli todella pirteä kun mietitään että vedet ovat melko viileitä, siima leikkasi hetken aikaa vedenpintaa muutaman metrin matkalla, kunnes kala irtosi. Noh, ei aina voi voittaa :P
Tämän paikan koluamisen jälkeen palailimme koululle syömään kello 12.00 aikoihin. Koulun ruokalassa oli myöskin Tuomo sekä Ville L, jotka kertoivat saaneensa litkalla pari ahventa ja yhden kuhan, mutta ei havaintoakaan silakoista. Ihmettelin että mikä on saanut ahvenet ja kuhan kiinnostumaan tyhjistä kirkkaista koukuista mutta mikäs siinä jos tykkää! Lähdimme vielä pariksi tuntia heittämään ruokailun jälkeen, mutta ei mitään - nada - zero. Eli tyhjää täynnä jok ikinen lahti jossa kävimme. Johtuiko se sitten tuulen puutteesta vai mistä, en tiedä.
Palailimme rantaan kello 15.00 aikoihin, ja reissu olisi loppuhuipennusta vaille valmis. Siirryimme koulun alueella sijaitsevaan retkikeittiöön koko porukka paistelemaan makkaraa, juomaan kuumaa glögiä sekä syömään pipareita. Saimme erittäin mukavaa ja hyvää palautetta päivän rakentamisesta sekä tapahtumista niin opettajilta kuin opiskelijoiltakin! Ja SOTE puolen opettajakin tahtoi vielä kiittää meitä jokaista järjestäjää sekä ohjaajaa suklaakonvehti laatikolla. :)
Omasta mielestäni päivä oli oikeinkin onnistunut, vaikkakin kalan tulo olikin melkoisen heikkoa. Haukia kävi vain ja ainoastaan kaksi kappaletta kahdessa veneessä, se ensimmäinen 8kg mörkö sekä se minun saamani puikkari. Pääasia oli kuitenkin, että päästiin viettämään päivä merellä, nauttia raitista ulkoilmaa, sain opastaa kahta herraa elämänsä ensimmäistä kertaa heittämään raskaita haukivieheitä, ja ennenkaikkea saimme kaikki tutustua meille uusiin ihmisiin!
Kiitos Livian SOTElaiset jotka pääsitte tulemaan, oli hienoa! Tervetuloa ehdottomasti uudelleenkin! Lopuksi vielä muutamia kuvia tältä päivältä :) Toivottavasti jaksoitte lukea loppuun!
Kiitoksia, ja kireitä siimoja kaikille! -Arttu Kuiri
Kiitoksia, ja kireitä siimoja kaikille! -Arttu Kuiri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti