Olin kolme viikkoa työssäoppimassa Piispanristin Kalastuskeitaassa, jonka työntekijät/omistajat (Mika ja Simon) toimivat samalla kalastusoppaina. Kerroin Mikalle skeptisyydestäni meritaimenen kalastusta kohtaan ja hän tokaisi että lähtisin joskus hänen mukaansa Airistolle kokeilemaan kyseistä lajia. Noh, niinhän me sitten sovittiin että seuraavalla viikolla lähdettäisiin kokeilemaan onneamme.
Meritaimenta kalastamassa osa 1:
Vihdoin kyseinen aamu koitti ja lähdimme kalalle Mikan ja Juhan kanssa. Keli oli kohtuullisen hyytävä. Viitisen tuntia saimme paiskoa tyhjää, kunnes palasimme jo kerran heitettyyn rantaan ja aloimme heittämään sitä toiseen suuntaan kuin aikaisemmin. Tähän mennessä usko oli jo alkanut hiipumaan, mutta seuraava tapaus muutti homman hetkessä kiinnostavaksi. Heitto kiven viereen, vajotus, kelaus ja samassa aivan jäätävä pommi kohdistui vapaani. Vastari jäi "hiukan" myöhäiseksi joten kala ei tarttunut, mutta jätti melkoiset pyörteet veden pintaan. Mika heitti paikkoheiton ja todennäköisesti sama kala kävi hänenkin uistintaan kopaisemassa mutta ei tartu niin ei.
Tapahtuneen jälkeen jatkoimme rannan heittämistä, kunnes noin 10minuutin jälkeen tunsin hennon tärpin vavassani, tein vastarin ja nyt on kala kiinni! Hopeinen kylki välähti 15 metrin päässä, tätä me tavoteltiinkin! Lyhyt väsytystaistelu, kala haaviin, koukut irti ja mittaus. 47cm meritaimen ja samalla elämäni ensimmäinen merestä saatu taimen oli tosiasia! Nopeat pönökuvat ja kala takaisin kasvamaan, hienoa! Tämän jälkeen jatkoimme saman rannan pommittamista ja mika käytti vielä haavissa yhden suurinpiirtein saman kokoisen kalan. Pian lähdimmekin pois, mutta todella hyvä fiilis jäi reissusta! Sen verran koukutuin lajista, että pakkohan se oli hommata itsellenikin oma meritaimen setti. Tässä hieman specsejä: vapana toimii Abu Garcia Svartzonker signature 9,2' 7-28g, kelana Daiwan Ballistic 2000 kokoluokassa ja siimana Tracer Braid 0,18mm.
Meritaimenta kalastamassa osa 2:
Tästä reissusta ei hirveästi ole kerrottavaa, pari tärppiä ja yksi pienehkön taimenen karkuutus, siinäpä se käytännössä olikin, ei kaloja kellekään veneessä ylös asti.
Meritaimenta kalastamassa osa 3:
Lähdimme Juhan veneellä kalalle ja meritaimenhommissa ensikertalainen luokkalaiseni Jukka lähti myös mukaan. Päivän agendana oli selkeästikin seurimot ja todella heikosti tärppivät kalat. Ensimmäisestä paikasta Jukalle 2-3kg hauki, ei siis tavoiteltu kalalaji. Seuraavassa paikassa Jukka heitti todennäköisesti meritaimenen päälle kahdesti, molemmilla kerroilla kun uistin laskeutui veteen, viereen tuli kalan pyörteet. Ei siis muuta taimenhavaintoa tähän asti.
Kun menimme seuraavalle paikalle ja siinä hetken heittelimme, kävi Jukalla mertsari kiinni veneen vieressä, mutta se kuitenkin irti. Sitten siirryttiin taas hiukan, ja heti, olisikohan ollut toisella heitolla taimen seuraili lusikkaani mutta ei suostunut ottamaan. Muutamat paikkoheitot kohtaan ja kohta oli pieni mutta pippurinen n.40cm rasvaevällinen kala kiinni. Pienen väännön jälkeen kala haaviin, pikainen kuva, koukut irti ja kala takaisin elementtiinsä. Tämä kala puri Vekkuli 130mm värissä Puna-Musta-Kulta.
Tämän jälkeen alkoikin seurailevia kaloja löytymään, paljonkin mutta eivät suostuneet puremaan viehettä, ainakaan kunnolla. Sitten kuitenkin yhtäkkiä, pamahti todella jykevästi! Nyt on parempi! Kala tuli äkkiä noin 15 metrin päässä pintaan ja heilutteli päätään pinnan yläpuolella. Tässä kohtaa olin niin innostunut että en tajunnut laskea vapaa alas, vaan pidin sen ylhäällä ja näin ollen kala pysyi pinnassa heiluttaen päätään edestakaisin kunnes irtosi. Se "hieman" ärsytti mutta kuuluu tähän(kin) lajiin. Se olisi ollut reilusti +60cm. Tämän jälkeen ei oikeastaan enää tapahtumia.
Meritaimenta kalastamassa osa 4:
Jälleen kalassa, tosin Juhan kanssa kahdestaan tällä kertaa. Päivä alkoi hyvin, sillä onnistuin melkein päivän alussa onnistuin jälleen koukuttamaan yhden tamulin. Kerkisin juuri miettimään, että kohta taas varmaan joku kala seuraa, katsahdin uistinta ja näin tumman hahmon uistimeni perässä. Kerkisin sanoa: "Ota ota ota ota" ja samalla stoppasin kelauksen ja kala syöksyi suoraan Vekkuliin kiinni! On tää hienoa! Kala haaviin, koukut irti, nopea mittaus, kuva ja kala takaisin kasvamaan. 47cm oli tälläkin kalalla mittaa.
Mutta sitten hiljeni totaalisesti. Ei mitään paikoista missä eilen oli kaloja ollut. Olimme ehkä hiukan väsyneitä eilisestä heittämisestä ja päätimme katsastaa vielä yhden paikan. Hetken siellä heiteltyämme, selkiemme takana kala hyppäsi ilmeisesti kokonaan ilmaan, ainakin lätsähdyksestä päätellen. Aloimme pommittamaan renkaiden suuntaan, ja ei mitään tapahtumia. Vaihtelimme molemmat Juhan kanssa värejä koko ajan, ja lopulta Juha huutaa perästä "KATO!!!", käännyn katsomaan ja Juhan vapa taipuu rajusti. Pinnassa kahden metrin päässä veneestä mellastaa +70cm kirkas ja todella kaunis meritaimen. Otin haavin käteeni niin nopeasti kuin suinkin pystyin, hyppäsin perään että pääsisin haavitsemaan kalan hyvin mutta siinä kohtaa kala oli jo irti. Jäljelle jäi vain hetken kestävät isot pyörteet. Olemme hetken hiljaa, katsomme toisiamme,sitten naurahdamme, ja toteamme että eiköhän tämä ollut tässä, lähdetään menemään.
Tästä se sitten alkoi, palava halu meritaimenen kalastukseen. Voitin ennakkoluuloni, ja jäin koukkuun, eipä tässä oikein muuta voi sanoa. Hieno laji, hienoja kaloja, mahtavia maisemia, mahtavia elämyksiä!
Kiitos lukemisesta - Arttu Kuiri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti