Haukiennätyksiä rikkomassa Pielisellä!

Vain muutama päivä Tornionjokireissun jälkeen lähdin viettämään kesää mummolaani Pohjois-Karjalaan, niinkuin yleensäkin minulla on ollut tapana. Sekä kalastus,- että metsästysharrastuksiini olen kipinän näistä maisemista löytänyt ja se kipinä on muuttunut vuosien saatossa suoranaiseksi roihuksi. Mummolani sijaitsee Suomen 4. suurimman järven rannalla eli Pielisen. Täällä kalastusharrastukseni on alkanut kummisetäni kanssa soutu-uistelemalla, sekä rannalta heittelemällä. Siitä se on sitten pikkuhiljaa kehittynyt nykytilanteeseen eli siihen, että minulla on oma vene jolla olen viimeiset vuodet päässyt tosissani tahkoamaan Pielisen laajoja selkiä erinäisin kalastusmuodoin.

Täällä kaksi päivää oltuani ja kaverini Epun kanssa uutta kaikuani (Lowrance Elite TI-9) veneeseeni asenneltuani koitti viimeinkin kesän ensimmäinen kalareissu tuolle itselleni suunnattoman rakkaalle järvelle. Koko talven ja kevään olen hamstrannut kalustoa sekä tietoa itselleni suurhauen uistelusta järvillä ja viimein pääsin näitä oppeja sekä välineitä testaamaan. Kuitenkaan kovinkaan suuria odotuksia ei tätä parin tunnin iltapistoa kohtaan ollut, kunhan vain pääsisi ensimmäistä kertaa testaamaan sekä uutta kaikua että muuta kalustoa. Keli oli kovin tuulinen ja aallokko näytti melko pahalta pientä venettäni ajatellen, mutta päätimme silti lähteä onneamme kokeilemaan. Paukkuliivit päälle ja menoksi.

Vapoja meillä oli 4kpl mukana ja niissä vieheinä toimivat itselleni aiemmin tuttuja uisteluvaappuja selvästi isommat, Westin Jätte 23cm vaaput. Levitimme setit vetämään pikkuplaanareilla, 2 kummallekin sivulle. Olisimmekohan puolisen tuntia kerinneet vetää kun kauimmaiseen Jätteen iski kala. Kalaa jouduimme väsyttelemään yhdessä, sillä meinasi hieman tulla säätöä kovassa tuulessa. Vuorotellen kelasimme loput vedossa olevat vavat pois tieltä, että saimme kalan veneen lähelle, sekä vuorotellen jouduimme ohjaamaan myöskin venettä ettei tuuli painanut meitä läheiselle kivikolle. Kun kyseistä kalaa vuorotellen väsyteltiin, se tuntui melko pieneltä ja ajattelimme että kiinni on korkeintaan parin kilon kala. Kun kala nousi ensimmäistä kertaa veneen vierellä pintaan, tajusimme kalan koon. Todella pitkä kala! Vapa oli tässä kohtaa Epulla, joka ohjasi kalan veneen vierelle josta sain sen napattua liplock-otteeseen, haavi kun oli jäänyt mummolaani, samoin kuin puntari. Niin kova luotto meillä oli tälle pikapistolle.

Kala nopeasti mitalle ja pituudeksi saatiin 113cm. Kala tosin oli mitalla hieman mutkalla, mutta koska meillä oli kiire saada kala takaisin, emme sitä alkaneet sen enempiä mittailemaan. Olisi se voinut olla +115cm:kin, mutta itselleni ainakin kalan takaisin saaminen mahdollisimman nopeasti on sen verran tärkeää, että homma piti hoitaa mahdollisimman ripeästi alta pois. Kala ei ollut mitenkään kovin lihavassa kunnossa, joten tuomittakoon kalan painoksi n.8-9kg kun sitä puntaria ei tosiaan mukana sattunut olemaan. Kala nopeiden kuvien jälkeen takaisin omaan elementtiinsä. Aivan huikea kala! Siinä meni itselläni monet ennätykset rikki. Henkilökohtainen pituusennätys, järviennätys, uisteluennätys sekä myöskin venekohtainen ennätys.

Jo kalaa väsytellessämme sovimme, että se on meidän molempien saama kala. Sen verran työtä siinä joutui molemmat tekemään kalan eteen, että se kunnialla saatiin kuvattavaksi asti. Muutenkin yleisesti kun olen uistelemassa käynyt, niin olemme kaloja pitäneet ns. venekunnan yhteisinä. Tämän kalan jälkeen karkuutimme vielä pari kalaa ja päätimme lähteä pois erittäin iso hymy huulillamme.

Vihdoinkin tämä kaikkien vuosien Pielisen opiskelu tuotti toivottua tulosta! Ennen tätä kalaa se on tuottanut tulosta isojen ahvenien muodossa, mutta tämä oli ensimmäinen suurhauki jonka tästä järvestä olen saanut! Kiitoksia vielä Epulle seurasta, olipahan huikea parin tunnin iltapisto!